Satujen ja tarinoiden opetukset, myytit ja vertauskuvat

Keskustelut kuvataiteesta, musiikista, runoudesta ja muista taidemuodoista.
Lux

Satujen ja tarinoiden opetukset, myytit ja vertauskuvat

Postby Lux » Mon Dec 05, 2011 6:09 pm

Saduista ja tarinoista sekä mm. niiden sisältämistä opetuksista ja vertauskuvista on ollut viime aikoina melko paljon puhetta, ja koska saduille ja tarinoille löytyy täältä ymmärtääkseni ystäviä, ajattelin perustaa tämän aiheen asian viralliselle käsittelylle. Haluaisin kuulla sekä satu- ja tarinasuosituksia että myöskin foorumin jäsenten tulkintoja satujen ja tarinoiden erilaisista opetuksista.

Suurin osa okkultisteista myöntänee ehkä sen, että monet viime aikojen suosituimmat satu- ja tarinahahmot ovat usein muiden kulttuuri- ja elämänalueiden tavoin kokeneet maailmassa monessa paikoin meneillään olevan eroosion, pinnallistumisen ja sisällön köyhtymisen kuolettavan vaikutuksen. Disneyn tarinat ja sadut, ja aivan erityisesti Aku Ankka, tästä ehkä oivallisimpana esimerkkinä; tietysti poikkeuksia löytyy tälläkin taholla, kuten Don Rosan erinomaiset ja oivellisesti tehdyt tarinat, mutta jos vertaa suurinta osaa nykyisiä esim. nykyisiä Aku Ankkoja aikaisempiin, Waltin itsensä sekä Carl Barksin aikaiseen tuotantoon, ei voida erehtyä siitä, että jossain ollaan menty pahasti vikaan ja, että määrä on mennyt laadun edelle niin, että korvissa humisee ja mielessä alkaa pyöriä dollarinkuvat silmissään käsiään hierovat massatuotantoa ja liukuhihnamarkkinoita syleilevät tahot; puhumattakaan siitä häpeilemättömästä etiikan puutteesta, mikä ilmenee erityisesti Yhdysvalloissa mm. synnytyslaitosten vastasynnyttäneiden äitien sumeilemattomana kiusaamisena. Tämä ihan yhtenä esimerkkinä ja semi-neutraalina huomiona; itse olen vanhojen Aku Ankkojen ja vanhemman Disneyn tarinoiden suuri ystävä. (EDIT: Disney ei ole toki läheskään ainoa taho, missä tämä sama ongelma näkyy, mutta se tuli kaikista ilmeisimpänä mieleen.)

Mutta sitten omaan aloittavaan suositukseen ja opetukseen. Olen tässä vaiheessa ehkä hieman tylsä, ja mainitsen erinomaisesta Myyrä -tarinasta (kuinka ollakaan!), jonka opetuksen pystyn itse parhaiten liittämään okkulttiseen prosessiin auktoriteetti- ja eklektismi -aiheessa mainitsemani "ei pidä mennä merta edemmäs kalaan" -muodossa. Toisin sanoen, usein se mitä etsimme löytyykin hyvin läheltä, oli kyse sitten salatieteellisestä viisaudesta, onnellisesta elämästä tai muusta vastaavasta, mutta monesti sen tajuaminen vaatii kuitenkin sen, että käymme ensin koluamassa maailman äärissä "lääkettä etsien".

Linkitän tähän ensin asiaan hyvin läheisesti liittyvän Mestari Eckhartin viisautta sisältävän käännös-artikkelin sivustoiltamme: Jalosta Miehestä

Ja linkit koko mainitsemaani Myyrä-tarinaan on ohessa:

http://www.youtube.com/watch?v=dsPz7-F_eFs
http://www.youtube.com/watch?v=ZrsNDG1F ... re=related
http://www.youtube.com/watch?v=dwQYdvGJ ... re=related

Koko oheinen tarina on jälleen täynnä mitä syvällisintä salatieteellistä ja mytologista opetusta & viisautta, mutta jätettäköön syvällisemmät tulkinnat nyt tällä erää sikseen. Maanantai-päivän hengessä täytyy kuitenkin mainita myyrän opastajasta, Minervan pyhästä pöllöstä, joka unien ja Pythian oraakkelin tavoin ei kerro muuta kuin itse lääkkeen nimen ja ratkaisun pulmaan omalla mystisellä kielellään, mutta jättää Myyrälle kuitenkin asian varsinaisen ratkaisemisen - ja mikä se sitten onkaan!

***

Foorumimme hengessä toivoisin tietysti tähän ketjuun ilmestyvän erityisesti enemmän tai vähemmän tunnettuja satuja ja tarinoita, joissa ilmenee Mestari Saatana tai Lucifer joko "hyvässä" tai "pahassa". Kaikki tällainen tarjonta ja aiheen käsittely on enemmän kuin tervetullutta.

Huom. aiheesta ei ole tarkoitus tehdä pelkästään YouTube-linkittelyn suurjuhlaa, joten toivoisin, että mikäli tätä kuitenkin harjoitetaan, asiaa alustetaan ja kommentoidaan jollain tavoin kyseisen tarinan omakohtaisen kokemuksen ja merkityksen hengessä.
Dunwich
Posts: 14
Joined: Sun Oct 30, 2011 3:17 am

Re: Satujen ja tarinoiden opetukset, myytit ja vertauskuvat

Postby Dunwich » Tue Dec 06, 2011 12:33 am

Lux wrote:Disneyn tarinat ja sadut, ja aivan erityisesti Aku Ankka, tästä ehkä oivallisimpana esimerkkinä; tietysti poikkeuksia löytyy tälläkin taholla, kuten Don Rosan erinomaiset ja oivellisesti tehdyt tarinat, mutta jos vertaa suurinta osaa nykyisiä esim. nykyisiä Aku Ankkoja aikaisempiin, Waltin itsensä sekä Carl Barksin aikaiseen tuotantoon, ei voida erehtyä siitä, että jossain ollaan menty pahasti vikaan ja, että määrä on mennyt laadun edelle niin, että korvissa humisee...
Aku Ankan ongelma on siinäkin, että se henkilöityy niin olennaisesti em. henkilöiden visioihin, ettei uusille hahmoille tai ideoille löydy juurikaan elintilaa. Sinänsä erinomaisen Don Rosankin pidemmät tarinat ovat usein pohjautuneet aiempiin Barksin tarinoihin - tällä hetkellä ei tule oikein muita poikkeuksia mieleen kuin Seitsemän avataran aarre ja kymmenisen vuotta sitten julkaistu kalevalahenkinen sammonmetsästystarina sekä pari muuta? Välillä löytyy viihdyttäviä helmiäkin, kuten viimeviikkoinen Kari Korhosen (joka mielestäni on parhaita nykyisiä käsikirjoittajia) tarina - pidin erityisesti eräästä ruudusta, joka mukaili Gallen-Kallelan maalausta Symposium. Nyky-Ankka ei muutenkaan ole tarinankuljetuksen ja piirrosjäljen puolesta niin kamalaa luettavaa, kuin 60-70 -luvun hirveimmät sepustukset: http://koti.phnet.fi/otaku/kurja/kurjaankka.html.

Satuihin ei ole tullut tutustuttua ala-asteen jälkeen, mutta tästä aloituksesta heräsi (jälleen) mielikuva, että pitäisi ottaa vanhat suosikkini Veljeni Leijonanmieli ja Ronja Ryövärintytär uuteen tarkasteluun. Tarkemmat muistikuvat ovat hävinneet, mutta muistaakseni ainakin edellisessä käsiteltiin kuolemaa ja petollisuutta varsin koskettavalla tavalla (tai ainakin sellaisena sen silloin mielsin).
User avatar
Shivaprasaada
Posts: 111
Joined: Fri Feb 24, 2017 9:40 pm

Re: Satujen ja tarinoiden opetukset, myytit ja vertauskuvat

Postby Shivaprasaada » Mon Mar 20, 2017 5:52 pm

Grimmin veljekset keräsivät monia eurooppalaisia kansansatuja ja niitä väitetään raadollisiksi.

On aika ironista, että monet eurooppalaiset vanhat sadut, joita Grimmin veljekset keräsivät ja julkaisivat, olivat kiltimpiä versioita samoista saduista.

Alkuperäiset tarinat olivat paljon raadollisempia ja pelottavampia.

Esimerkiksi alkuperäisessä Hannun ja Kertun (Hänsel ja Gretel) tarinassa, ei ollut mitään ilkeää äitipuolta. Se oli Hannun ja Kertun oma äiti, joka oli miehensä kanssa myynyt lapsensa suuresta rahasummasta noidalle ja lasten oma äiti onnistui lopulta eksyttämään lapsensa metsään, jotta nämä löytäisivät noidan talon ja noita ottaisi heidät orjikseen.

Myös Prinsessa Ruusunen oli alun perin raaempi tarina eri versioineen.

Giambattista Basilen versio

Tarinan neito pistää itseään pellavasta irronneella tikulla, nukahtaen syvään uneen. Kuningas löytää neidon ja raiskaa hänet. Tämän seurauksena neito tulee raskaaksi ja synnyttää kaksoset. Toinen heistä imee tikun pois äitinsä sormesta, päättäen neidon syvän unen. Kuninkaan vaimo saa selville miehensä teon ja päättää surmata niin kaksoset kuin heidän äitinsäkin. Kuningas ehtii kuitenkin hätiin ja surmaa neidon sijaan kuningattaren. Kuningas ja neito elävät onnellisina elämänsä loppuun saakka.

Grimmin veljesten versio

Tarinan alussa Prinsessa Ruusunen syntyy ja hänelle järjestetään hienot ristiäiset. Haltiatarkummit antavat prinsessalle lahjoja. Kolmas haltiatar Maleficent eli Pahatar ilmoittaa juhlaväelle, että prinsessa kuolee pistäessään sormensa rukin värttinän piikkiin 16-vuotissyntymäpäivänään. Syntymäpäivänään Ruusunen pistää sormensa värttinään, mutta vaipuukin vain uneen, koska viimeinen haltijatar joka ei ollut antanut lahjaa, kykeni muuttamaan Pahattaren kirouksen.
Prinssi kiipeää nukkuvan prinsessan torniin ja suutelee tätä. Joissain versioissa Ruusunen nukkuu kuolonunessa 100 vuotta. Prinsessa herää ja heille järjestetään häät.

Grimmin veljesten versio sadusta päättyy Prinsessa Ruususen ja hänet herättäneen prinssin häihin. Mutta Perrault'n satu jatkuu.
Mentyään naimisiin Prinsessa Ruusunen synnyttää kaksi lasta, ensin tyttären, joka saa nimen Aurora =Aamunkoitto ja vuotta myöhemmin pojan, joka saa nimen Päivä. (Toisin kuin Walt Disneyn samannimisessä elokuvassa, Aurora ei siis Perrault'lla ole Ruususen itsensä vaan hänen tyttärensä nimi.)
Vaikka prinssi onkin hyvä ja sankarillinen, käy kuitenkin ilmi, että hänen äidistään, kuningattaresta, on tullut paha syöjätär, jolla on voimakas halu syödä pikkulapsia. Siksi Auroran ja Päivän olemassaolo yritetään pitää häneltä salassa. Se kuitenkin tulee ilmi, kun Aurora on neli- ja Päivä kolmivuotias. Silloin paha kuningatar antaa palvelijalleen tehtäväksi teurastaa heidät, ensin Auroran ja viikkoa myöhemmin myös Päivän, ja antaa hänelle myös ohjeet siitä, millä tavalla heidät olisi valmistettava ruoaksi. Palvelija kuitenkin kummallakin kerralla kieltäytyy tottelemasta saamaansa julmaa käskyä, joten hän vie lapset turvaan piilopaikkaan ja teurastaa sen sijaan karitsan ja vuohen ja valmistaa ne kuningattarelle ruoaksi. Kuningatar luulee syöneensä lapsenlapsensa ja kiittää palvelijaa kehuen saaneensa erittäin maukkaat ateriat.
Mutta myöhemmin hän pyytää palvelijaa teurastamaan itse Prinsessa Ruususenkin. Kun tämä suree lapsiaan luullen heitä kuolleiksi, hän olisi jopa suostunut siihen. Silloin palvelija kuitenkin tunnustaa myös pahalle kuningattarelle, mitä hän oli tehnyt. Kun tämä saa tietää tulleensa petetyksi, hän raivostuu ja käskee tuoda kuninkaanpalatsiin ruukun, joka on täynnä kyykäärmeitä ja muita vaarallisia pikkueläimiä. Siihen hän aikoo prinssin poissa ollessa heittää Prinsessa Ruususen molempine lapsineen sekä palvelijan. Kun prinssi kuitenkin palaa kotiin odotettua aikaisemmin, hän kysyy kauhuissaan, mitä on tekeillä. Tästä pelästyneenä kuningatar hyppääkin itse ruukkuun ja saa surmansa; prinsessa lapsineen sen sijaan pelastuu.

Eri versioissa on eroja. Esimerkiksi vanhimmassa löydetyssä versiossa Prinsessa Ruususessa Pahatar sanoo, että prinsessa pistää sormensa värttinän piikkiin, ei rukin värttinän piikkiin. Rukkia ei mainita vanhimmassa versiossa. Rukkeja käytettiin kuitenkin yleisesti värttinöiden yhteydessä ajalla jolloin satu on kirjoitettu.

Zacharias Topelius suomensi pimeän haltijattaren nimen Maleficent, joka tulee latinankielisestä sanasta Maleficum = Pahantahtoinen muotoon Pahatar ja hänen versiossaan Prinsessa Ruusunen pistää sormensa värttinän piikkiin 15-vuotissyntymäpäivänään.

Who is online

Users browsing this forum: No registered users and 1 guest