Runoutta

Keskustelut kuvataiteesta, musiikista, runoudesta ja muista taidemuodoista.
lux ferre
Frater
Posts: 35
Joined: Sat Aug 27, 2016 7:25 pm

Re: Runoutta

Postby lux ferre » Fri Mar 22, 2019 12:03 pm

Marras

Dark figure arive in the land of shadows heart full of darkness light of misery death waits who belive eternal He who has no name land of darkness and light
He who serves eternal darkness he who shall serve eternal light
Seven star
seven sin
seven path of darkness light abyss and death

Life eternal
Death gateway
Reaching unown stars
Reaching seven stars of darkness abyss and death
Segel
Soror
Posts: 62
Joined: Thu Jan 04, 2018 5:06 pm
Location: Helsinki

Re: Runoutta

Postby Segel » Fri Mar 22, 2019 1:56 pm

Auringon hyvästijättö

Liioin, Maa, sinua lemmin,
luontoasi, lapsiasi,
vaan on aikani erota,
heittää jo ikihyvästit.

Kuulin kutsun kummallisen
seitsentähtisen selältä,
sain viestin salaperäisen
kahvoilta Kalevan miekan:
”Jätä huoli huomisesta,
pääset illalla ilohon
taakse taivahan yheksän,
ylle kaaren kymmenennen!”

Tuop’ on sytti onnen oudon,
viritti minussa mielen
mennä haaveeni hakuhun,
tulla tuntemattomihin;
voima uusi mua vetävi,
tähti vieras viettelevi,
valta vankempi minua,
mahti Maata korkeampi.

Jätän nyt hyvästi järvet,
niitut, metsät, merten rannat,
heitän hellästi ijäksi
valkamat, venot ja verkot;
olen tehnyt orjan työtä,
kainnut karjoja elämän,
kruunupääksi nyt palajan,
iloiseksi itsekseni.

Terve, taivainen Vapaus,
Rakkaus rajattomuuden,
avaruuksien Ajatus,
äärettyyden Henki heljä!
Sytyit sa sydämessäni
ammoin jo Ajan alussa,
välkytit väkevät liekit,
sähkön säihkytit kipinät,
vartuin muita valkeampi,
kartuin muita muhkeampi,
muita vahvempi valolta
lemmeltäni, lämmöltäni,
mutta myös tulen-tuholta,
palannalta, poltannalta.

Liioin, Maa, sinua lemmin,
kumpujasi, kutrejasi,
vaan on pakko nyt paeta,
meidän mennä toisistamme.

Illan viimeisen ilotan
varjoja vaellus-elon,
kerran viimeisen valotan
laaksoja inehmonlasten,
heitän heille hellettäni,
paistan päivänpaahdettani
talven vastaisen varalle,
valkeaksi yön ikuisen.

Etkö usko, Maa, minua?
Eikö mahdu mielehesi,
että en tule takaisin,
poistun nyt palajamatta?

Näit minun menevän aina,
aina kääntyvän takaisin
ilman pitkiltä pihoilta,
silloilta sinertäviltä;
saman silloin kutsun kuulin,
tunsin jo tuhannet kerrat
saman mahdin määräyksen
syvällä sydämessäni,
teki mieleni totella,
vaan en voinut voimaltani,
olin altis astumahan,
vaan en jaksanut jalalta,
koska kuulin kutsun toisen,
viestin vienomman tajusin
niinkuin kanteleen helinän
kankailta hämärtyviltä.

Ja ne lauloi laaksot, vuoret:
”Ohoh, tuhma Päiväntähti,
heität Maa-elon ihanan,
täyden, herkän, heilimöivän,
tähden Tyhjyyden ilojen,
mitatonten mielten vuoksi;
Ajan vaihdat armas-helman.
Hetken kiitävän, heleän,
ijäisyyksien sylihin,
vuodetonten vuotehesen!
Tiedä, tiedä, tähti tuhma,
sylit on jäiset Järjetärten,
kyljet kylmemmät sitäkin
Älytärten äänetönten
täydellisten tien tuvilla,
asunnoilla autuaitten!
Huudat Maata, armastasi,
kuollut ei sinua kuule,
itket kukkakumpujasi,
kuki eivät uudellensa
myrjaadien vuotten mennen,
tuhantisten toisten tullen.”

Muistin silloin, Maa, sinua,
rintojasi, ripsejäsi,
riensin myrskynä takaisin,
liekkinä poveni polton.

Pilkkasivat ilman immet:
”Tuoko sankarin tapoja?”

Ärjyivät jumalten äänet:
”Siispä katko kahlehesi!”

Taivas korkea kohisi:
”Suistu jo radalta, raukka!”

Valon itki valtakunta:
”Meiltä ylhäisin aleni.”

Tuop’ on tuima Pohjantähti
se sanan sanovi täyden:
”Ohoh, urosta onnetonta,
leimua petetyn lemmen!
Jo on kultasi levännyt
kupehella Kuu-jumalan,
onpa outo nauratellut
naista Päivyen pätöisen,
joka ilta jo iloinnut,
joka aamu armastellut,
suikannut suloista suuta,
kaulannut Kavetta mointa
poistuessa sun poloisen
avaruuden askareille!”

Kaaret vahvuuden kajahti:
”Puhui totta Pohjantähti!”

Kaikki Kaaos järkähteli:
”Auta armias Jumala!”

Jylisi vihani jylhä:
”Poltan ma poroksi kurjat!”

Henget julmuuden julisti:
”Tapa heidät hekkumalla!”

Ja ma hehkuin hekkumata
teidän kummankin kupuhun,
ja ma painoin palkehia
teidän kummankin palohon,
ja ma lietsoin liekkiänne
teidän kummankin tuhoksi,
ja minä rakastin teidät
rappiolle, turmiolle.

Lien myöskin palanut itse,
paras mennyt pois minulta,
jäi kyllin jälelle vielä,
kyven kuuma liiatenkin.

Siit’ on vierryt vuotta monta;
tässä vierimme yhäti,
sinä raukka Maa-emonen,
minä parka Päiväntähti,
kolmas kuollut Kuu-Jumala,
mennyt meistä ensimmäisnä.

Synkkä meill’ on saattoseura,
liemme synkemmät sitäkin,
kurjemmat kuin kuolo itse.

Kun ma muistan muinaistasi,
silloin, Maa, sinua säälin,
silloin itken itseäni,
taivon pilvihin pimenen,
muistan muotosi tulisen,
ainehesi alkuhehkun,
henkesi valon väkevän,
sielusi siniset liekit;
kasvoi niistä kaunis vilja,
nousi korttehet koreat,
sanajalkojen jalous,
aarnipuiden aatelisto,
kaikki itsesi ilosta,
lämmöstä povesi päivän.

Siit’ on vierryt vuotta monta,
olet jääksi jäätymässä,
onnehesi tyytymässä.

Kuoli kerran Kuu-Jumala,
olet kohta itse kuollut.
Etkö konsana heräjä?

Pahoin tein ma, Maa, sinulle,
pahoin teit sa, Maa, minulle.
Etkö sa lepy ikinä?

Katsot, katsot liikkumatta.

Kuulen huultesi huminan:
”Ellös, Aurinko, eroa,
mene pois minulta Päivä,
ainoa, jota rakastan
koko aavan ilman alla!
Vaikka vanhatkin olemme,
saamme toinen toisihimme,
vaikka kurjatkin olemme,
teemme riemun toisistamme,
ajan tullen armahamman,
aikakauden kaunihimman,
sydänhuolen huokeamman,
helpomman elämän hetken.”

Uskoin muinen, Maa, sinua,
en nyt uskone enempi,
vaikka sammuisin samalla,
kuolisin kuin itse kuolet.

Poistun nyt palajamatta.

Eino Leino

Tää runo saa aina itkun silmään :cry:
User avatar
Ave
Posts: 25
Joined: Wed Sep 19, 2018 6:15 pm
Location: Hämeenlinna/ Tampere

Re: Runoutta

Postby Ave » Sat Mar 23, 2019 9:49 pm

Kiitos tästä, Segel!
If you want to reborn, let yourself die.


https://matkamerenpohjaan.blogspot.com/
obnoxion
Sodalis
Posts: 1642
Joined: Tue May 25, 2010 7:59 pm

Re: Runoutta

Postby obnoxion » Tue Mar 26, 2019 10:20 pm

Ave wrote:
Mon Oct 22, 2018 9:42 pm
(Jäljitän jotain nyt.)

***
keskellä yön radioaaltokohinaa
nousevat laskevat sydämenlyöntiaskeleet
rappukäytävässä
minut on tänne asetettu makaamaan kerrostalon rintaa vasten
unet näkevät minua täällä ja
huomenna
on minun vuoroni nähdä niitä:
laitan tukan ja
lähden kaduille kävelemään
vaikka voisin lentää


***
Leikitään tasapainon löytymistä
leikitään ammatteja
harjoitellaan paheksuvia katseita
jotta osataan isona
olla ihmisiksi
ja jotta osataan
kaupungin yössä
erottaa autot
kiilluvasilmäisistä teräskissoista

Leikitään
mutta pääasiassa
keinahdellaan
kuplitaan
virrataan
vuorovesien
vedenalaisissa puutarhoissa


***
Luin tätä ketjua alusta, enkä tiedä miten minulta on mennyt tämä runo ohi. Tämä on ehkä hyvinkin yksityinen runo, ja sittenkin se tunnelma untuu niin tutulta, suorastaan omalta. Aivan kuin olisin usein ajatellut samoilla lauseilla ollessani yksin valveilla. Innostuin lukemaan enemmänkin tekstejäsi. Olet hyvin taitava kirjoittaja. (En ole varma kuuluiko ensimmäinen sulkeissa oleva lause runoosi, mutta se sopii siihen).
One day of Brahma has 14 Indras; his life has 54 000 Indras. One day of Vishnu is the lifetime of Brahma. The lifetime of Vishnu is one day of Shiva.
obnoxion
Sodalis
Posts: 1642
Joined: Tue May 25, 2010 7:59 pm

Re: Runoutta

Postby obnoxion » Tue Apr 09, 2019 8:33 pm

LOOTIN VAIMO

Käännyin katsomaan kuulemma uteliaisuudesta.
Mutta sen lisäksi minulla saattoi olla muitakin syitä.
Katsoin taakseni, koska surin hopeavatia.
Vahingossa, solmiessani sandaalinlenkkiä.
En kestänyt katsoa pitempään mieheni Lootin
oikeamielistä niskaa.
Olin äkkiä aivan varma, että vaikka kuolisin,
hän ei edes pysähtyisi.
Minä, nöyrä, olin kerrankin tottelematon.
Käännyin, jotta näkisin, vieläkö he ajavat meitä takaa.
Hiljaisuus yllätti minut ja toivoin, että Jumala olisi muuttanut mielensä.
Kaksi tytärtämme katosivat jo vuorenhuipun taa.
Tunsin itseni vanhaksi. Etäiseksi.
Väsyneeksi vaeltamaan. Uniseksi.
Katsoin taakseni, kun laskin myttyni maahan.
Katsoin taakseni, kun pelkäsin mihin jalkani osuu.
Polulleni ilmestyi käärmeitä,
hämähäkkejä, peltohiiriä ja korppikotkapoikue.
Eikä yksikään niistä ollut enää hyvä tai paha — kaikki elävä vain
kiemurteli ja poukkoili pakokauhun keskellä.
Katsoin taakseni yksinäisyydestä.
Häpeästä, että livahdan karkuun.
Koska halusin kirkua, palata.
Tai käännyin vasta sitten, kun nousi tuulispää,
joka sekoitti hiukseni ja nosti helmani ylös.
Minusta tuntui, että he näkevät sen Sodoman muureilta
ja räjähtävät jylisevään nauruun, kerran ja taas kerran.
Katsoin taakseni vihasta.
Halusin herkutella heidän perikadollaan.
Katsoin taakseni kaikista yllä mainituista syistä.
Katsoin taakseni tahtomatta.
Kivenjärkäle vain kääntyi allani kirskuen.
Halkeama katkaisi äkisti tieni.
Reunalla tasapainoili hamsteri takajaloillaan.
Ja silloin me molemmat vilkaisimme taaksemme.
Ei, ei. Minä jatkoin juosten matkaa.
Kompuroin ja nousin yhä uudestaan,
kunnes pimeys syöksyi taivaista,
ja sen mukana tulikiveä ja kuolleita lintuja.
En saanut henkeä ja kiepuin kuin hyrrä.
Joka sen näki, ajatteli, että tanssin.
Saattaa olla, että silmäni olivat auki.
On mahdollista, että kaaduin maahan
kasvot kaupunkia kohden.

- Wislawa Szymborska -
Puolasta suomentanut Jussi Rosti.
One day of Brahma has 14 Indras; his life has 54 000 Indras. One day of Vishnu is the lifetime of Brahma. The lifetime of Vishnu is one day of Shiva.
Badb
Soror
Posts: 191
Joined: Sun Dec 14, 2014 5:56 pm

Re: Runoutta

Postby Badb » Sat Apr 20, 2019 2:11 pm

Himalajan portailla
Edith Södergran

Himalajan portailla
istuu suuri Vishnu
ja uneksii.

Ääretön on ilta Himalajan ympärillä.

Valkoisissaan
seisoo pikku pyhiinvaeltaja purppurakajossa.
Kaikkivaltias,
ota minun elämäni
yhdeksi uniesi silmänräpäykseksi...
Haluan nähdä mitä sinä haluat - ja tuhoutua...
obnoxion
Sodalis
Posts: 1642
Joined: Tue May 25, 2010 7:59 pm

Re: Runoutta

Postby obnoxion » Sat Apr 20, 2019 5:44 pm

Badb wrote:
Sat Apr 20, 2019 2:11 pm
Himalajan portailla
Edith Södergran

Himalajan portailla
istuu suuri Vishnu
ja uneksii.

Ääretön on ilta Himalajan ympärillä.

Valkoisissaan
seisoo pikku pyhiinvaeltaja purppurakajossa.
Kaikkivaltias,
ota minun elämäni
yhdeksi uniesi silmänräpäykseksi...
Haluan nähdä mitä sinä haluat - ja tuhoutua...
Aivan upea runo!
Tämän runon innoittamana, tai ehkä sille vastineena tahdon jakaa toisen Suomessa kirjoitetun runon Vishnusta:

NUORI NARAYANA
Uuno Kailas


Kaunis ruskea jumala lepäsi eräänä aamuna
vienosti läikehtiväisessä meressä
lumpeenlehdellä, lähellä taivaan seinää.

Hän teki ruokopillin ja soitteli sillä.
Sävelet putosivat mereen
niinkuin tuoksuvat, kirkkaat kastepisarat.
Ja meri alkoi kuplia kaikkialla.
Ja jokaisesta kuplasta puhkesi lumpeenkukka.
Ja mehiläiset kantoivat jumalan huulille kukkien maljoista mettä.

Ja Narayana katseli kaiken meren yli
uneksivin, maailmoja-käsittävin silmin.
Ja hän näki kaukaisimmalla korallisaarella,
lähellä toista, vastassa olevaa taivaanseinää
ihanan Meren tyttären leikkivän hiuksillaan.

Narayana kutsui. Ja jumalatar saapui tuulen henkien myötä.
Ja nuori ruskea jumala
rakasti valkoista meren ja ilman tytärtä
ylenpalttisen kiivaalla rakkaudella.
Ja jumalien rakkaus nostatti meressä myrskyn.
Ja aallot heittivät vaahtohelmiä hamaan taivaan kattoon.

Vihdoin Narayana nääntyi rakkaudesta.
Ja jumalatar vajosi merenhenkien syliin.
Ja kultainen otsaripa kimmelsi meressäkauan.

Ja Narayana lepäsi lumpeenlehdellä raukein jäsenin.
Sitten hän ojensi vasemman säärensä veteen.
Ja lukemattomat pienet kultakalat
hypähtelivät Narayanan nilkan yli
piirtäen välkkyvän, ihanan sateenkaaren
taivaan sinisen-sinistä seinää vasten,
joka ihan lähellä kohosi merestä esiin.

Ja Narayana katsoi jälleen merta.
Nyt hän huomasi kaikki ne merimiesten sielut,
jotka hän huolettomasti oli uhrannut nuoren lempensä tähden.
Ja kaunis lempeä jumala murehti niitä
ja kokosi ne kaikki syvältä meren pohjasta
ja pani ne uuteen kuoreen
ja lähetti ne jälleen elämään.

Aurinko vajosi mereen
ja tähdet alkoivat välkkyä taivaan katossa.
Narayana poimi niitä oikean kätensä täyteen
ja pudotti ne yksitellen sormiensa lomitse mereen,
jossa ne hohtivat niinkuin Meren tyttären silmät.

Ja nuori väsynyt jumala
katseli uneksuen tähtien vajoamista
kunnes nukkui lumpeenlehdelle, lähelle taivaan seinää.
One day of Brahma has 14 Indras; his life has 54 000 Indras. One day of Vishnu is the lifetime of Brahma. The lifetime of Vishnu is one day of Shiva.

Who is online

Users browsing this forum: No registered users and 1 guest