TIEDON, AJATTELUN JA YMMÄRRYKSEN MERKITYKSESTÄ

(c) fra Nagahel 2006

Tämän kirjoituksen tarkoituksena on yleisellä tasolla kuvata tiedon, ajattelun ja ymmärryksen olemusta sekä tärkeyttä okkultismissa ylipäätään. Koska me Azazelin Tähden veljeskunnassa kuljemme erityisen Manasisen impulssin, eli älyä ja tietoa korostavan Luciferisen inspiraation johdattamana, on näillä seikoilla meille erityisen merkityksellinen osansa osana okkulttista kehitystyötämme. Tämän vuoksi haluamme tällä pienellä tutkielmalla hieman selventää sitä, mitä tarkoitamme todellisella Gnosiksella l. okkulttisella tiedolla ja ajattelulla.

Tiedolla ja ajattelulla on äärimmäisen olennainen osansa kaikessa okkultismissa. Filosofia itsessään merkitsee totuuden rakastamista, ja mitä muuta on totuus kuin tietoon pohjautuvaa suoraa havainnointia pitkälliseen ja kokonaisvaltaiseen elämänymmärrykseen yhtyneenä? – Tämän valossa on helppoa ymmärtää, miksi tiedolla on monella tapaa itseisarvollinen merkitys jokaiselle totuudenetsijälle.

Nykyistä yhteiskuntaamme kutsutaan tietoyhteiskunnaksi, koska ihmiskunnalla on tällä maailmanajalla mahdollisuus nopeaan teknologisen sekä materiaalisen tiedon kokoamiseen ja lisäämiseen. Tämänkaltaisella tiedolla on toki oma paikkansa ja sen tuomat etunsa aineellisella tasolla, joskin sillä on myös ehkä vielä suuremmassa määrin separatismia lisäävä vaikutus, mitä tulee ykseyteen pohjautuvien lakien ymmärtämiseen. On selvää, että pyrkiessämme yhdistämään inhimillisen kulttuurin nykyisin liian erillään toimivia kenttiä – tieteen, taiteen ja uskonnon maailmankuvia – toisiinsa mahdollisimman kestävästi ja pitävästi, on kaikkiin näihin liittyvällä tiedolla suuri merkityksensä, jotta nykyistä henkisempi sivilisaatio ja kokonaisvaltaisemman maailmankatsomuksen luominen mahdollistuisi. Moderni tieto on kuitenkin useimmiten ulkoisesti opittua ja ennen kaikkea kvantitatiivista, määrällistä. Suurin osa tällaisesta sekulaarisesta tiedosta on henkisestä näkökulmasta katsoen irrallista, turhaa ja pinnallista - mikä kertoo enemmänkin todellisen tiedon puutteesta kuin sen läsnäolosta niin ihmisyksilöissä kuin yhteisöissäkin. Tämän vuoksi on tärkeää nähdä selvästi ne tekijät, mitkä erottavat ja yhdistävät okkultismin Gnosiksen profaanista tiedosta.

Toki esimerkiksi lukemisella ja kaikenlaisella muullakin teoreettisella opiskelulla on oma tärkeä merkityksensä älyn ja mielen teroittamisessa, etenkin tien alkuvaiheessa ja okkultismin monitahoisen maailmankuvan sisäistämisessä. Olisihan meidänkin työmme, jonka koemme niin subjektiivisesti kuin myös tietyssä määrin objektiivisesti tarpeelliseksi (joskin kollektion tasolla vähemmän tiedostetuksi) - vähintäänkin melko kyseenalaista ellei tällaisilla tiedonvälityksen kanavilla olisi mitään merkitystä. Tietyn alustavan vaiheen – vakaan perustan luomisen jälkeen, teoreettisen ja abstraktin tiedon omaksumisen tulisi olla joka tapauksessa toissijaisessa asemassa suhteessa sisäiseen, hiljaiseen tietoon ja oman ymmärryksen kasvattamiseen. Kaikki aidot esoterismin koulukunnat ovat aina teroittaneet sitä, että ulkoisella ja teoreettisella opiskelulla on myös valtavat mahdollisuudet johtaa harhaan ja eskapismiin. Opiskelijan tulisikin pyrkiä käyttämään oman ajattelunsa ja ymmärryksensä harjaannuttamiseen valtavan paljon enemmän aikaa kuin ulkoiseen, monella tapaa passiiviseen tiedon haalintaan.

Nk. ”konkreettinen”, aineellinen maailmakin voi toki olla myös okkulttisen tiedon lähde, koska objektiivinen ja aistiemme kokema maailmankaikkeus harhaisuudestaan, näennäisestä erillisyydestään ja pinnanmuotojen moninaisuudestaan huolimatta on silti ”suurten metafyysisten totuuksien vertauskuva ajassa”. Metahistoriallista metodologiaa kriittisesti soveltamalla okkultisti voi nähdä myös temporaalisessa maailmassa ja sen syklisessä toiminnassa ikuisia, henkisiä merkityksiä. On kuitenkin hyvin ymmärrettävää, miksi tämä ei ole useinkaan kovin pitkään kaikista hedelmällisin keino okkulttisen tiedon ja ymmärryksen hankkimiseen: pinnallisista eroistaan huolimatta esim. suurten ihmisjoukkojen, kulttuurien ja sivilisaatioiden kukoistuksen sekä rappion syklit toistuvat useimmiten melko vääjäämättömiä ja ennalta määrättyjä polkuja pitkin, ollen suhteellisen lyhyen perustavanlaatuisen tarkastelun jälkeen läpikäyty ja ymmärretty asia.

”Tieto on valtaa” on eräs tunnetuimpia ja tärkeimpiä aksioomia, mitä tulee tiedon ja okkultismin yhteyteen. Valtaa mihin ja minkä ylitse, voisimme kysyä? – Ennen kaikkea tiedostamiemme ja ymmärtämiämme asioita ja näiden sisäistä olemusta kohtaan, oli mittakaava pienei tai suuri. Okkultismin gnosiksen voisi sanoa perustuvan ennen kaikkea suoraan kokemukseen, ollen pikemminkin kokonaisvaltaista ymmärrystä lisäävää irrallisen ja pinnallisen tiedon sijasta. Mitä on tämä arkisesta näkökulmasta katsottuna epäilemättä mystisenä koettu tieto, jota jokainen harras okkultisti niin kovasti ylistää? Mitkä ovat ne keinot jolla tätä piilotettua tietoa voidaan hankkia? Okkultismin ylistämä ”valtaa tuova” tieto on ennen kaikkea laadullista - sellaista, mikä liittyy enemmän maailmankaikkeuden sisäiseen, henkiseen ja ikuiseen puoleen, eikä ole niinkään ajasta, yhteiskunnallisesta ja historiallisesta kehitysvaiheesta riippuvaista – vaikkakin tietysti näihin erinomaisella tapaa sovellettavissa. Mikäli ikuinen perusta hallitaan suvereenisti, voidaan sitä aina ”avainta lukossa kääntämällä” käyttää myöskin missä tahansa ajallisessa kontekstissa.

Okkultismissa todellisen tiedon voisi sanoa tarkoittavan lähes poikkeuksetta sellaista, mikä on pitkällisellä (ja usein tuskallisella) työllä haettu omasta sisimmästä, ulkoisen abstraktin opiskelun sijaan. Todellisuudessa aito tieto ja ymmärrys on sellaista, mikä on olemassa meissä itsessämme jo valmiina, se täytyy ainoastaan kyetä hakemaan ja muistamaan. Lyhyesti mainiten, oikein ymmärrettynä tämä seikka ei ole millään tapaa ristiriidassa eksaktin Sokraattisen periaatteen kanssa, jossa viisauden alku nähdään oman tietämättömyyden myöntämisenä, ominaisuus mikä tulisi nähdä ennen kaikkea ulkoisen persoonallisuuteen, ei ”Itseyteen” kuuluvaksi ominaisuudeksi.

On myös aivan oikein sanottu, että tieto lisää tuskaa, ja mitä henkisempi ja kehittyneempi tietoisuus on kyseessä sitä suuremman vastuun se automaattisesti myös kantaa niin itsestään kuin ympäristöstään. Tämän vuoksi puhtaan älyn tuoma tieto tulisi pyrkiä yhdistämään ymmärrykseen mahdollisimman kokonaisvaltaisella tavalla, sillä pelkkä tiedon kartuttaminen voi tehdä ihmisestä helposti liian kyynisen ja väärällä, tyrannimaisella tavalla kylmän ympäröivää maailmaa ja muita olentoja kohtaan. On sanottu, että ”pelkkä äly johtaa mustaan magiaan”, ja vaikka nykyaikana voimmekin nähdä näiden vanhan maailman esoterismin muotojen liian yksioikoisten jaottelujen taakse syvemmin, edellä mainitussa kontekstissa ymmärrettynä kyseinen lausahdus on aivan paikkaansa pitävä.

Todellisuudessa Plerooman - täyteyden, läpäisemää ja kannattelemaa kosmosta ei voi mikään aineellisen evoluution muodonmuutos täydellistää. ”Ei mitään uutta auringon alla”, tahtoo eräällä tapaa esoteerisesta näkökulmasta sanoa, että ykseyden pohjalle rakentuneeseen maailmankaikkeuteen ei ole todellisuudessa mahdollista lisätä mitään sellaista mitä siinä ei jo olisi aina ollut, joko latenttina tai aktiivisena maailmankausien vaiheista riippuen. Tämän nähdessämme ja ymmärtäessämme selittyy myös se miksi mitään todella uutta ei maailmaan tyhjästä synny, vaan kaikki maailman muotojen paljoudet eri olemassaolon tasoilla on samaisen ykseyden lakien pohjalta adaptaation kautta maailmaan ilmaantuvaa – tai siitä katoavaa. Tämän myötä selittyy myös osaltaan miksi korostamme sisästämme haetun, suoraan kokemukseen perustuvan tiedon ja ymmärryksen kultivoimista.

Kuvataksemme asiaa yleisellä tasolla vertauskuvien avulla, gnosiksen hankkimisen voisi sanoa olevan eräänlaista ”kalastamista”, syvälle ihmisen ulkoisen kuoren alle piilotetun ikiaikaisen tiedon noutamista ja nostamista tietoisuuden aktiiviseksi käyttövälineeksi; tai toisaalta ”vuorikiipeilyä”, hengen maailman ylimmille huipuille aktiivisesti ja suurella vaivalla kipuamista. Riippuen kulloisenkin asian laajuudesta, kyseisen prosessin syvyys (tai korkeus!) voi vaihdella aina psykologisesta, ”inhimillisen” tiedon hankinnasta puhtaaseen henkisen tiedon ja universaalin ymmärryksen kokoamiseen. Oli kyse sitten aineellisesta, astraalisesta, psykologisesta, mentaalisesta, tai henkisestä tiedosta, niin yhtyneenä elävään ymmärrykseen näiden asioiden sisäistä luontoa sekä toimintatapoja kohtaan voimme käyttää niitä hyödyksi lukemattomilla tavoilla niin itsemme kuin muunkin maailman kohdalla.

Mikäli olisimme kultivoineet okkultismin vaativia elämäntapoja kokonaisvaltaisesti riittävän kauan, ja henkiset kykymme vain olisivat riittävät, meidän olisi todellisuudessa mahdollista lukea mitä tahansa suoraan maailmankaikkeudesta, aivan samalla tapaa kuin rehellisyyttä kasvattaessamme tulemme tuntemaan ja lukemaan entistä paremmin niin itseämme kuin kanssaihmisiämmekin. Se, että nykyaikainen tiede kieltää tällaisen ”henkisen tietopankin” olemassaolon mahdollisuuden a priori, johtuu ennen kaikkea pystyyn mädäntyneen materialistisen empirismin synnyttämistä ennakkoluuloista sekä uskosta – tai pikemminkin, todellisen uskon puutteesta ihmisen valtavaa henkistä potentiaalia ja jumalallista alkuperää kohtaan.

Biologisen evoluution myötä ihminen on kulkenut entistä aineellisempaan suuntaan ja tämän myötä hänen puhtaasti henkiset kykynsä ovat suurelta määrin kuihtuneet psyykkisten ja materiaalisten kykyjen korostuessa alaspäisellä kehityskaarella, mutta (universaalista näkökulmasta suhteellisen lyhyen aikaa itsetietoisuuden omanneella) ihmiskunnalla on mahdollisuudet - ja myös aivan konkreettinen vaade - ryhtyä henkisyyttään uudelleen kehittämään pitkällisellä ja vaativalla, idealistisella työllä.

Kutsu henkisestä maailmasta on käynyt, ja mikäli tälle vain avaudutaan mahdollisimman kokonaisvaltaisesti välittämättä persoonallisesta hyvinvoinnista ja onnellisuudesta enemmän kuin on välttämättömän tarpeellista, niin tosi asiassa kaikkialla vaikuttavat henkiset voimat kyllä kuulevat kutsun ja valaisevat ihmismielen siinä määrin kuin tämä on tehnyt itsensä arvolliseksi tällaista tietoa vastaanottamaan. Suuren totuuden isomman tai pienemmän alan sisässään nähneiden, lähes poikkeuksetta aikalaistensa halveksimaksi ja hylkäämiksi tulleiden, sisäisen neronsa ja todellisen ihmisyytensä ytimen löytäneiden idealistien periksi antamattomalla, väsymättömällä ja ennakkoluulottomalla työllä ihmiskunnan kaikki suuret edistysaskeleet ovat tapahtuneet, ja tulevat jatkossakin tapahtumaan. Mitä muuta on kaikkien aikojen tieteellisen, taiteellisen ja uskonnollisen kulttuurin kenttien suurimmat saavutukset kuin suoraa todistusta jumalallisen pyhän hengen, Lucifer-Christoksen konkreettisesta läsnäolosta syvällä ihmisessä itsessään?

Ymmärrettävästi vielä pitkän aikaa nämä aineelliselle maailmalle näkymättömät, arkisen maailman epäuskoisessa tietämättömyydessään ja ymmärtämättömyydessään halveksimat voimat tulevat tietenkin ilmenemään ainoastaan poikkeusyksilöiden välityksellä ja vasta myöhemmin suuremmassa mittakaavassa, kun ihmiset ovat kollektiivisen maailman tasolla käyneet riittävän henkisiksi kasvattaen itsessään sekä älyä että rakkautta, niin luonteenlujuutta kuin herkkyyttäkin, mikä on yhtä aikaa todellista yksilöllisyyttä kuin yhteisöllisyyttäkin.

Jälleen kerran oppi ykseydestä antaa totuuden etsijän käteen erittäin ratkaisevan avaimen lukuisien eri tason olemusten sekä tapahtumien ymmärtämiseen. Oli tutkittu asia sitten sisäinen, näennäisen ulkoinen, pieni tai suuri, niin kaikessa näissä heijastuvat sama ykseys ja sen pohjalta vaikuttavat lainalaisuudet. Okkultistin tutkimustyö onkin jatkuvaa ja jokahetkistä; sillä ei ole niin suurta merkitystä mikä kulloinenkin yksittäinen tutkimuskohde on, koska kaikissa näennäisen erilaistuneissa muodoissa vaikuttavat lait kertovat samanaikaisesti kokonaisuuden suuresta totuudesta, ja näin ollen yksittäisestä asiasta karttuva tieto ja ymmärrys on myös samalla kokonaisvaltaista.

Tarkastellessamme ajattelutyötä ja sen merkitystä okkultismin yhteydessä, on myös tässä asiassa ensiarvoisen tärkeää tehdä selväksi, mitä ajattelulla tarkoitetaan esoterismin kontekstissa. Ajattelu siinä muodossaan, miten se normaalisti ihmismielessä ilmenee on satunnaista, epämääräistä ja äärimmäisen passiivista. Voisikin monella tapaa sanoa, että normaali ihminen ei todellisuudessa ajattele,vaan hänet ajatellaan; kosminen ajattelu hänessä ilmenee nostaen mielen eri kerrostumista satunnaisia ajatusmuotoja, jotka usein liittyvät hyvin pinnallisen ja arkisen tason asioihin, pikkumaisten tunteiden, emootioiden ja ajattelun kimeeroiden prosessoitavana olemiseen.

”Manaksen tappamisella” on esoteerisissa traditioissa viitattu niihin keinoihin, joilla voidaan siirtyä pinnallisesta ajattelutyöskentelystä syvemmille tasoille ja saada suora kosketus todellisuudessa vaikuttaviin voimiin ja näiden sisältämään tietoon. Tässä yhteydessä on mainittava, että kyseessä on ennen kaikkea Manaksen l. tietoisuuden ulkoisten instrumenttien, eli viiden aineellisen aistimen välittämän informaation kuvainnollinen tappaminen, tai pikemminkin huomiotta jättäminen. Eroteltaessa korkeampi Manas hienovaraisesti kâmaan sitoutuneesta aineksesta (intohimoista, persoonallisista motiiveista jne.) selvenee ajatuksen maaginen potentiaali huomattavalla tavalla – niin abstraktilla, metafyysisellä tasolla kuin aivan käytännössäkin. Erilaisilla käytännön metodeilla (joihin emme nyt sen tarkemmin keskity) okkulttista ajattelua itsessään kehittävä yksilö pyrkii huomionsa pois suuntaamalla keskittämään tietoisuutensa mielen syvemmille tasoille, joilla todellinen aktiivinen ajattelutyö tapahtuu.

Käytännössä kyse on ennen kaikkea siitä, että emme kiinnitä tarpeettoman paljon huomiota arkeen ja sinä tapahtuviin asioihin, ja näin ollen sido mentaalista sekä emotionaalista energiaamme pinnallisten asioiden turhaan miettimiseen. Okkulttista ajattelua kehittävän henkilön on äärimmäisen tärkeää kyetä ottamaan etäisyyttä ajatteluun, mikä ei ole ajattelua, turhanpäiväisten asioiden ja tunteiden itsekeskeisestä ja pikkumaisesta huolehtimisesta. ”Mutta eikö tämä johda kylmäkiskoisuuteen, kaiken ihmisyyden kuihtumiseen ja näivettymiseen!?”, huudahtaa nykyihminen, modernin humanistisen kulttuurin tuote par excellence, kuullessaan tällaista. – Päinvastoin, vastaamme. Ihmisyyden objektiivista arvokkuutta kuvaa tosi asiassa hyvin vähäisessä määrin, jos lainkaan, se missä määrin tämä on kykeneväinen olemaan satunnaisella tapaa epäpersoonallisesta maailmasta ilmenevien tunneimpulssien vietävänä ja riepoteltavana. Rehellisyyden nimissä on tietysti mainittava, että toki tällainen vääränlaisen kylmenemisen mahdollisuus on aina olemassa, etenkin mikäli henkilöllä on luontaisia taipumuksia siihen suuntaan, mutta juuri sen vuoksi me olemmekin korostaneet ymmärryksen, rakkauden ja veljeysaatteen kasvattavaa merkitystä tiedon ja älyn kasvattamisen ohella.

Okkulttinen ajattelutyö on ylipäätään merkitykseltään, laadultaan ja syvyydeltään hyvin erilaatuista kuin ajatusten passiivinen seuraaminen ja niiden kontemploinnin kohteena oleminen. ”Jooga on ajatusaineen estämistä ottamasta tiettyjä muotoja”, ja ”mitä ajattelet, sinne mielesi menee”; nämä kaksi liiankin yksinkertaiselta kuulostavaa lausahdusta ovat äärimmäisen paikkaansa pitäviä, ja kertovat paljon siitä kuinka okkultistin kokelaan tulisi oman mielensä toimintaan suhtautua. Okkultistin ajattelutyö on monella tapaa ennen kaikkea mielensä eri tason toimintojen kontrolloimista niin, että psykofysiologiamme hektinen, jatkuva hyppiminen asiasta ja paikasta toiseen estyy, jolloin näiden sisältämä valtava energiapotentiaali voidaan suunnata sen sijaan ylös.

On selvää, että tämänkaltainen ajattelutyö vaatii ensimmäisen perustavanlaatuisen havahtumisen – edes etäisen kosketuksen transkendentaaliseen ulottuvuuteen - monessa muussakin yhteydessä mainitsemamme ihmisen sisäisen kokoonpanon muuttumista siten, että ylempi kuolematon osapuoli on ottanut alemman ajallisen persoonallisuuden haltuunsa – jos ei täysin kokonaan, niin vähintään silloin kuin harjoitustyötä suoritetaan käytännössä. Itsen kontemplaatio voi tietysti olla potentiaalisesti jokahetkistä ja tiedostettua, mutta silloin tuskin olisimme enää kaltaisiamme heikkoja ja erehtyväisiä olentoja, ainakaan nykyisessä muodossaan.

Lopuksi aivan lyhyesti yleisellä tasolla mainiten, kaikilla edellä mainituilla tietoon ja ajatteluun liittyvillä seikoilla on huomattavan laajat sekä tärkeät yhteytensä niihin käytännöllisiin itsekasvatusmetodeihin, minkä avulla persoonallisuutta sekä syvempää ajattelua pyritään okkultismissa vapauttamaan*. Tämä kyseinen käytäntöön liittyvä seikka vaatisi kuitenkin hyvinkin oman kirjoituksensa, ja tässä yhteydessä vain lyhyesti mainittakoon, että se mikä voi ulkopuolisesta tietämättömästä tarkastelijasta helposti vaikuttaa kyseenalaistamattomalta sosiaalisten konventioiden ja vanhentuneiden moraalioppien noudattamiselta voi tosi asiassa olla puhtaan pragmaattisesti sovellettua okkulttista harjoitusta.

* selvennyksenä mainittakoon, että persoonallisuuden vapauttamisella emme tarkoita sitä, että persoonallisuus "vapautuisi tekemään mitä haluaa", tai mitään muuta vastaavaa epäfilosofista ja väärää ajattelua ilmentävää, vaan yksinkertaisesti sitä että elävä tietoisuus vapautuu samaistumisesta ulkoiseen persoonallisuuteen - "maskiin".

Tulostusystävällinen versio

Takaisin tekstejä-sivulle...