 |
|
|
|
(c) fra Nagahel 2006
Satanismi eri muodoissaan on kieltämättä yksi alkavaa ja jo alkanutta maailmanaikaa leimaava uskonto ja filosofia. Yksi Satanismin ongelmia kasvu- ja murroskaudellaan on sen vaara omaksua liian yksipuolinen lähestymistapa ihmisyyteen ja sen perimmäisiin ongelmakohtiin. Dogmaattisuuden puute ja henkinen individualismi on Satanismin vahvimpia ominaisuuksia, sillä Satanismi on ihmisen perimmäisen Itseyden uskonto, johon ihminen tutustuu oman itsensä kautta, ja itsensä kautta myös suorittaa vihkimyksensä eriasteisiin elämän mysteereihin. Tämä estää Satanistista filosofiaa tehokkaasti kuorettumasta valtauskontojen tavoin, mutta sillä on myös heikkoutensa juuri samasta syystä. Ilman varsinaisia ulkoa asetettuja eettisiä ohjenuoria ja moraalisia kaavoja ihminen on täysin itsensä varassa. Tämän vuoksi Satanistista elämänfilosofiaa toteuttavan henkilön, kuten kenen tahansa ihmisen, tulisi aina kykyjensä mukaan pitää mielessään maailman suuri kokonaisuus ja totuus laajemmassa mittakaavassa, vaikka olisikin päätynyt pitämään jotain asiaa omalla kohdallaan ehdottoman paikkaansa pitävänä.
Satanismin voi monella tapaa sanoa olevan yhtä aikaa sekä ihmisvihaa että ihmisrakkautta. Kehittyäksemme henkisinä olentoina, on ensimmäinen askel tällä tiellä nykyisen tilansa mahdollisimman kirkas ja esteetön näkeminen. Näkemys mistä tahansa asiasta sekä tämän sisäistäminen merkitsee valtaa sen ylitse. Meidän on myönnettävä itsellemme, että ihminen on hyvin pitkälti eläimellinen, ahdasmielinen, pikkumainen olento. Kaikista kirkkaimmin meidän on nähtävä nämä ominaisuudet omassa olemuksessamme sen sijaan, että naiivilla tavalla heijastaisimme oman varjomme muuhun ihmiskuntaan. Satanismin ihmisviha tulisi kohdistua niitä taannuttavia olemuspuolia kohtaan, jotka pitävät ihmistä kiinni ahtaudessa ja turhuudessa, ja tällä pyhällä vihalla me pyrimme puhdistamaan itsemme.
Siinä määrin missä tuomitsemme ihmisen ylipäätään, siinä määrin me myös tuomitsemme itsemme. Satanismi ei kehota ketään sellaiseen nöyristelevään ja pohjimmiltaan hyvin itsekkääseen itseinhoon, joka pohjaa oman puhdistumisensa viime kädessä hyvin yksinkertaiseen psykologiaan vetoamalla johonkin kuviteltuun ulkoiseen pelastajaan. Väkivalta millään tasolla ei kuulu suunnitelmaamme, ja tämä koskee kaikista eniten omaa itseämme. Satanismi ei edusta tekopyhää itsensä kieltämistä tai vastaavaa psykologiseen erehdykseen perustuvaa toimintatapaa ratkaisuna ihmisyyden ongelmaan. Kieltäminen on aina kiinnipitämistä negaation kautta, eikä edistä vaan pikemminkin estää todellista tietoisuuden kehittymistä. Saatanallinen moraali perustuu puhtaasti käytäntöön, eikä sillä siis ole pohjanaan mitään kuvitellun ulkoisen auktoriteetin määräämää lakitaulua, jota noudattamalla ihminen muka kykenisi vapautumaan tai nousemaan jumaluuteen. Oman tilansa kieltäminen voi kylläkin tuoda hetkittäistä helpotuksen tunnetta tuskassaan ryömivälle olennolle, mutta samalla se on aina silmiensä sulkemista suuntaan tai toiseen, eikä ole mielestämme hyväksyttävää tai kannatettavaa. Kaikki se, minkä ihminen torjuu pintatajuntansa tasolla, vaipuu tiedostamattomana alas alitajuntaan, ja vaikuttaa sieltä käsin paljon voimakkaammin ihmisen toimintaan ja olemukseen, kuin mikäli asia olisi tietoisuuden hallussa.
Satanistisen filosofian ihmisrakkaus perustuu siihen tosiasiaan, että ihminen kieltämättä on ainutlaatuinen ja parhaimmat mahdollisuudet tietoisuuden keskeytymättömään evoluutioon omaava olento tuntemassamme maailmankaikkeudessa. Tämä olemuspuoli ihmisessä on se, jota jokainen ihminen on potentiaalisesti kutsuttu kehittämään itsessään siinä laajuudessa kuin kenenkin kehitysvaihe mahdollistaa. Ihmisen tulee itse kyetä nousemaan omaksi vapahtajakseen, ja tie tähän täydelliseen itsetuntemukseen on pitkä ja kivinen, ja sen mahdollistajana on Saatana siinä ominaisuudessaan, kuin tämä korkea olemus ihmisen itsetietoisuuden luojana tunnetaan.
Magian ja okkultismin sisäistäminen ja sen kaidalla polulla kulkeminen ilman korkeaa eettisyyttä ja henkistä ideaalia on pitkällä tähtäimellä mahdotonta. Kun hyväksytään ja nähdään askension pyrkimys myös todelliseksi mahdollisuudeksi Vasemman Käden Tiellä, on sen perimmäinen tavoite ihmisen evolutiivinen kehitys. Tämä huomioon ottaen on selvää, ettei alempiin evoluutiosykleihin kuuluviin olemuspuoliin tulisi liiaksi sitoutua, elättää tai kehittää, sillä näiden perimmäinen olemus on jo läpikäyty ja sisäistetty. Mikäli pyrimme kehittämään ihmisen henkisiä kykyjä – sekä itsessämme että ihmiskunnassa ylipäätään vastaavuuden ja hermeettisen periaatteen mukaisesti, tuomaan vielä alitajuisina mahdollisuuksina uinuvia ominaisuuksia tietoisuuden aktiivisiksi käyttömahdollisuuksiksi, tämän myötä selittyy myös se, ettemme tämän prosessin mahdollistumiskesi voi liiaksi kiinnittää tajuntaamme ominaisuuksiin ja toimintamuotoihin, jotka ovat sille suoranaisesti esteenä.
Kyseisellä kehitysprosessilla ei tässä yhteydessä viitata mihinkään kykyyn suorittaa psyykkisiä tai mentaalisia taikatemppuja, joiden kehittyminen on ensiksikin täysin toissijaista ja liiaksi huomiota saadessaan jopa ratkaisevalla tavalla estäviä tekijöitä tiellä edetessämme. Sen sijaan tällä viitataan ihmisen olemuksen ja tässä vaikuttavien luovien energioiden – sekä myös tuhoavien, siinä määrin kuin luominen ylemmälle tasolle on aina alemman tuhoamista - kokonaisvaltaiseen uudelleenjärjestelyyn. Tämä on "saatanallista ihmisrakkautta", todellista ja aitoa sielun sivistämistä, millä ei ole mitään tekemistä pintakiillon sävyttämän näennäisen "sivistyksen" kanssa. Kyse on aluksi aineellisuuden polariteettia kohti ilmenneiden energioiden hiljattaisesta muuntamisesta inhimillisiksi ominaisuuksiksi, ja myöhemmin näiden edelleen transkendoimisesta.
Ihminen on äärimmäisen ristiriitaisena olento olemuksensa kaksijakoisuuden vuoksi, ja jokainen askel ihmisen kehityksessä on kuin kaksiteräinen miekka. Kaikki kehitys sisältää entistä laajempien mahdollisuuksien avautumisen tämän potentiaalin hyväksikäyttöön. Samalla siinä on kuitenkin myös entistä suuremmat mahdollisuudet avautuvan potentiaalin muuttumiseksi taannuttavaksi tekijäksi ilman evolutiivista motiivia, mikäli tätä potentiaalia ei kyetä ottamaan täysin haltuun. Ihmisyyden molemmat ääripäät sisältävät oman totuutensa ja kauneutensa, mutta yksipuolisesti toteutettuna jäävät aina muotopuoliksi ja estävät kehitystä pitkällä tähtäimellä, sillä luonto aina tasoittaa liialliset äärimmäisyydet ajan kanssa. On selvää, että mikä tahansa yksioikoinen näkökulma johtaa aina vain jonkin tietyn osa-alueen kehitykseen toisen kustannuksella. Eri aspekteja tulee tietenkin asettaa tärkeysjärjestykseen ja nostaa jokin ajoittain tarkemman huomion kohteeksi, mutta ihmisen ei tulisi jäädä ainoastaan jonkin olemuspuolensa yksipuoliseksi toteuttajaksi. Ihmisyydessä sinänsä, kuten maailmassa ylipäätään, ei ole mitään väärää tai hylättävää. Samalla on kuitenkin selvää, että ei mikä tahansa käy, ja ihmisen on tehtävä valintoja suuntaan tai toiseen kuten parhaimmakseen näkee. Jokaisen itselleen rehellisen ihmisen tulisi miettiä hyvin tarkkaan sitä, mihin itsensä sitoo ja mitä olemuspuolia itsessään kehittää. Jokainen itselleen rehellinen ihminen, jolla on kyky nähdä jossain määrin esteettä sisimpäänsä, varmasti tietää sydämessään mitkä tekijät häntä edistävät ja mitkä estävät. Rehellisyys itseään ja sisäistä, erehtymätöntä ääntään kohtaan on ihmisen paras turva ja suojakilpi, ja tähän monesti tuskalliseen introspektioon jokaisen totuuden etsijän tulisi sitoutua.
ONKO SATANISMIN HARJOITTAMINEN VAARALLISTA?
Saatanan olemuksesta puhuttaessa ihmisen alitajunta herättää lähes automaattisesti jonkinlaisen pelkoreaktion. Osa tästä johtuu siitä negatiivisesta latauksesta, minkä tämä korkea arkkityyppi on saanut osakseen länsimaisessa kulttuuriperinnössä sekä ihmisten kollektiivisessa tajunnassa viimeisten tuhansien vuosien aikana. Osa tästä pimeyttä ja tuntematonta kohtaan koetusta kammosta on kuitenkin aivan todellista eikä ainoastaan kulttuurin tulosta, liittyen siihen korkeaan ja rajoittuneelle ihmismielelle käsittämättömään mysteeriin mitä tuo olemus pitää sisällään.
Satanistin tulee kuitenkin ymmärtää, että todellisuudessa "Hänen" olemuksensa on puhdasta valoa, olemukseltaan jumalallista, ja se pimeys mikä tästä heijastuu on omaa pimeyttämme ja tietämättömyyttämme. Kehittyessään yli ahtaiden rajojensa ihminen tulee kohtaamaan matkallaan voimia, jotka pyrkivät tämän taantumaan kaikilla mahdollisilla tavoilla. Todellisuudessa nämä voimat eivät kuitenkaan ole sen enempää hyväntahtoisia kuin pahantahtoisiakaan. Näiden potentiaalinen taannuttavuus johtuu ainoastaan ihmismielen omasta rajoittuneisuuden asteesta, ja siitä kuinka kerättyä tietoa sovelletaan käytäntöön.
Tietoisuuden ympärille kasaantuneiden turvallisten ja keinotekoisten muurien murtaminen voi olla äärimmäisen vaarallista siihen valmistautumattomalle yksilölle. Tästä nimenomaisesta syytä johtuen vasemman käden tietä ei ole koskaan suositeltu psyykkisesti epävakaille, sairaille tai muulla ratkaisevalla tavalla rajoittuneille henkilöille. Satanismi on kieltämättä vaarallista - kuten mikä tahansa vanhoja rajoja rikkova toiminta on, ja tämän vuoksi asiasta vakavasti kiinnostuneen tulisi pyrkiä tietynlaiseen varovaisuuteen tiellään edetessä. Mainittu vaarallisuus ei kuitenkaan millään tavoin pohjaudu Satanismin perimmäiseen pahantahtoisuuteen, kuten lienee jo käynyt selväksi.
Saatana on aina edustanut ihmisen perimmäistä tietoisuuden ominaisuutta, allegorisessa muodossaan sen myöntää jopa kristinuskon luomiskertomuksen mysteeri. Huolimatta monista vääristyneistä tulkinnoista ja johtopäätöksistä, on Saatana ihmisen älyn ja järjen kehittäjä, sisäinen vihkijä totuuteen, tietoon ja voimaan. Tämän vuoksi Satanismi on jatkuvaa rajojen rikkomista sekä älyllisessä että psykologisessa mielessä. Ymmärtääkseen ja sisäistääkseen mitä tahansa, on ihmisen itse tämä asia läpikäytävä ja elettävä, eikä ketään voi pelastaa omasta tietämättömyydestään. Satanismi on kätketyn viisauden etsimistä ja haltuunottoa, ja tästä syystä se rikkoo jatkuvasti ihmisen pelkuruudessaan ja valheellisen turvallisuuden tunteen tarpeessaan ympärilleen luomiaan näennäisen henkisiä, mutta todellisuudessa puhtaasti psykologisia suojamuureja. Tämän vuoksi Satanistin ei voi sanoa varsinaisesti uskovan mihinkään, mitä tämä ei koe olevan itselleen aukottomasti todistettu.
Nykyihminen on hyvin pitkälti tietämättään erilaisten voimien pelinappula, eivätkä maailmassa sekä ihmisessä vaikuttavat neutraalit luonnonvoimat ole sen enempää pahan- kuin hyväntahtoisiakaan. Nämä "jumalat" meidän on haastettava, niiden voima sekä tieto meidän on oman olemuksemme käyttöön valjastettava, jotta lakkaisimme olemasta vain luonnon tiedostamattomia välikappaleita hitaasti kulkevan aineellisen evoluution pelissä. Meidän on jatkuvasti tapettava sisässämme ne jumalkuvat ja voimat, jotka sisäisten maailmojemme reunoilla asustavat ja pyrkivät kehitystämme estämään. Henkisinä olentoina meidän on jatkuvasti haastettava itsemme, taisteltava oman mielemme pimeyden ja valon rajamailla; ja tätä kautta laajennettava sisäisen maailmamme rajoja nähdäksemme kauemmas, ymmärtääksemme enemmän, tiedostaaksemme paremmin. Ihmisen nouseminen yli nykyisten ahtaiden rajojensa on suoranainen velvollisuutemme ajattelevina ja tuntevina - tiedostavina - olentoina. Tämä on Saatanan ja sitä kautta Satanistin "rikos jumalaa ja ihmistä kohtaan", rikos joka on todellisuudessa itse ihmisyyden korkein mahdollinen ilmaus.
FINIS
