 |
|
|
|
(c) fra Nagahel 2007
Yleisesti ottaen okkultismi on niin lukuisten erilaisten väärinkäsitysten ja harhaluulojen ryvettämä välillä jopa okkultisteiksi itseään kutsuvien piirissä, että olemme kokeneet aiheelliseksi viitata lyhyesti myös okkultismin käytännön puoleen, ja tämän lisäksi valottaa hyvin elementaarisella tasolla jokaisen aidon esoteerisen opin metodologioiden persoonallisista uskomuksista riippumatonta objektiivisuutta. Tämä teksti on laadittu ensisijaisesti tarkoituksessa lyhyesti osoittamaan myös käytännön äärimmäistä tärkeyttä elämään kokonaisvaltaisesti suhtautuvassa okkultismissa.
Okkultismi, johtuen sen temppelin ulkoisimpien piirteiden degeneraatiosta tällä viihteellistymisen ja henkisen laiskuuden aikakaudella on helppo käsittää ja (muka) pois selittää jonkinlaiseksi toismaailmallisten ekstaattisten mystikoiden hurmokselliseksi eskapismiksi tai korkealentoisten filosofisten (tai epäfilosofisten) kosmologioiden kehittelyksi. Tällainen suhtautumistapa ja näkemys voi kuitenkin tyydyttää ainoastaan keskinkertaisia typeryksiä, tietämättömiä ja naiiveja ihmisiä sekä niitä, jotka ovat kykenemättömiä luopumaan omista joko tiedostetuista tai alitajuisista ennakkoluuloistaan koskien Pyhää Tiedettä ja Taidetta. Ekstaattisuus, hurmoksellisuus, ja jopa eskapismi eräältä – ja vain tältä! – kannalta katsoen (nimittäin klassisen vankilapakovertauksen puitteissa) kuuluvat kyllä osaksi okkultismia, aivan samalla tapaa kuin esimerkiksi ihmisen mielikuvituksen äärimmäisen valtavan voiman hyödyntäminen yhdessä älyn ja tunteen kanssa. Todellinen okkultisti ei kuitenkaan koskaan käyttäisi tai alistuisi näiden käytettäväksi (!) järjettömässä tai itsetarkoituksellisessa mielessä, vaan korkeintaan yhtenä osana pyhän tieteen metodologiaa ja ihmisen kokonaisvaltaista sielunkykyjen hyödyntämistä pyrkimyksessään totuuden tietoon ja askensioon. Joissakin harvoissa okkultismin opeissa on myöskin (esoteeriset perusopit ymmärtävän ihmisen helposti nähtävissä) selvästi jonkin korkeamman intention sanelema tarkoituksenmukaisuus tuoda opit esille eräänlaisen näennäisesti hullun mystiikan verhoamana, jotta profaanit eivät näiden oppien ytimeen kykenisi takertumaan.
Helppoa ja arkista aito okkultismi ei voi suunnattomien vaatimustensa (ja lupaustensa) vuoksi olla koskaan, mutta tosi asiassa se voi - ja ollakseen johdonmukainen ja kokonaisvaltainen kehitysjärjestelmä sen täytyykin olla - myös täysin käytännöllinen ja jokapäiväisessä elämässä lähestyttävä oppi. Mikä olisikaan minkään arvo, oli kyseessä sitten okkultismista tai elämästä itsestään (joiden voimme nähdä olevan laajassa merkityksessään täysin yhteneviä asioita), mikäli siihen ei liittyisi haasteita, vaatimuksia, hyväksyttävää ja hylättävää? "Ihan sama", "tehköön jokainen kuten haluaa", voi toimia elämän ohjenuorana vain äärimmäisessä henkisessä laiskuudessa ja flegmaattisuudessa velloville sieluttomille olennoille, kun taas jokainen elämään antaumuksella suhtautuva arkinenkin ihminen omaa itsellään jotain selkeitä ohjenuoria ja eettisiä periaatteita joiden mukaan toimia. "Jokaiselle omansa" voidaan hyväksyä okkultismin ja magian yhdeksi periaatteeksi ilman kyseisen lausahduksen ympärille luotua minkäänlaista keinotekoista moraalia, mutta tällöinkin tämä seuraa ainoastaan ehdottoman oikeudenmukaisuuden lain toteutumista ihmisen sisäisessä ja ulkoisessa todellisuudessa.
Okkultismissa nämä eettiset ja henkiset periaatteet, ohjenuorat, vaatimukset ja haasteet ovat luonnollisesti viety niille kuuluvaan äärimmäisyyteen, minkä vuoksi aito käytännöllinen okkultismi voi soveltua ainoastaan sellaisille ihmisille, jotka suhtautuvat elämään jonkinlaisena koetuksena, haasteena ja testinä, kokevat siis elämän uskonnollisella tavalla antaumuksellisesti ja idealistisesti; okkultismin, tai magian, käytännöllisten oppien harjoittamisen pariin hakeutuvat – tai herran tähden tulisi hakeutua! – nähdäkseni luonnollisella tavalla ne jo valmiiksi yksilöityneet olennot, jotka ovat kuluttaneet loppuun ulkoisen elämän heille tarjoamat merkityksettömät viihdykkeet ja harhat, joiden mielestä elämän virran vietävänä oleminen sellaisenaan ei voi olla perimmäinen vastaus heidän sisimpäänsä polttavaan tiedonjanoon, jotka eivät voi hyväksyä käsityksiä ihmisen ja luonnon rajoista joita heikkomieliset ja pelokkaat ihmiset ovat valheellisessa turvallisuudentunteessaan etenkin tällä pystyyn kuolleen materialismin aikakaudella itselleen luoneet, jotka eivät enää kykene ryömimään takaisin siihen kuoreen minkä he ovat hylänneet hengen heissä herätessä, ja jotka tietävät sisässään asuvan suunnattoman potentiaalin joka vain odottaa aktualisoitumistaan ajallisen persoonan tähän kurottaessa.
Jokainen itseään tarkkaileva, usein ehkä hieman introspektioon taipuvainen ja omaa luonnettaan määrätietoisesti kehittävä henkilö, joka ehkä vieläpä omaa kunnioitettavan pyrkimyksen yhdistää oman sielunsa näennäisen vastakkaisia ja ristiriitaisia ominaisuuksia, esim. luonteenlujuutta, voimaa, ja aitoa sisäistä herkkyyttä, on jo potentiaalinen okkultisti; ainoa, joskin pidemmälle vietynä merkityksellinen ero "tavallista" itsekasvatusta harjoittavan henkilön ja todellisen käytännön okkultistin välillä on, että ensin mainitun pyrkimykset eivät ole välttämättä täysin kokonaisvaltaisesti tiedostettuja ja omaa johtotähteään ylhäällä, mutta joka tapauksessa ero on hyvin häilyvä ja asia erittäin helposti korjattavissa oikeanlaisella tiedolla. Usein on niin, että jopa despoottinen tarve hallita itseään ja sisäistä potentiaaliaan johtaa tälle tielle – vaikka tämäkin taipumus pidemmällä tähtäimellä niin suloisen harhaiseksi tulee osoittautumaan. Ihmiset, joissa totuuden jano on herännyt siinä määrin, että he ovat valmiita astumaan kuluttavan tulen, tiedon, ymmärryksen, viisauden – ja niin, rakkauden - puhdistavaan säteilyyn, tulevat luonnostaan etsimään näitä vastauksia okkultismista, mystiikasta ja salatieteistä, joka ei aseta heidän tiedonjanolleen mitään ehdottomia moraalisia dogmia tai rajoituksia, mutta vaatii heiltä tässä suurenmoisessa vapauden ja voiman lupauksessaan vielä suunnattoman paljon enemmän; sillä okkultismin ensimmäisenä käytännön vaatimuksena on se, että ihminen on ehdottoman valmis luopumaan itsestään, tai pikemminkin siitä harhakuvasta ja illuusiosta, mitä tämä on usein pelkän tottumuksen ja ulkopuolelta tulleiden ehdollistumien myötä oppinut omana itsenään pitämään. Jo tämä temppelin esipihan ensimmäiselle askelmalle jalkansa asettaminen on epäilemättä liikaa vaadittu suurimmalta osalta ihmisiä, jotka keskinkertaisessa pikkumaisuudessaan ja päämäärättömässä harhailussaan kehän vuodatusten labyrinteissa eivät kykene luopumaan oman pienen ja merkityksettömän elämänsä iloista ja murheista, jotka aikakausien tottumuksen myötä ovat näille joskin illusoriseksi, mutta uskon myötä (!) liiankin todellisiksi muodostuneet.
Hyvä, perusta on siis valettu ja näin ollen voinemme hieman yleisellä tasolla raottaa käytännöllisen okkultismin salaverhoa ja metodologiaa. Normaalia aistiemme välittämää olemassaoloamme määrää ja hallitsee etenkin nykypäivänä pitkälti ns. materiaalinen todellisuus, tai kokemus materiaalisesta ja kiinteästä todellisuudesta. Tätä tapaa kokea todellisuutta meidän ei ole tarpeen hylätä tai sitä vastaan taistella, sillä tällöin me pikemminkin määritämme sen arvon ja tulemme sen sitomiksi tavalla tai toisella. Okkultismi ei materialistisen näkökulman tavoin hylkää eri tajunnan tasoja ja näiden hierarkkista suhdetta toisiinsa a priori, vaan pyrkii mahdollisuuksien puitteissa tutkimaan näitä kaikkia ontologisina ja metafyysisinä todellisuuksina. Koska jokainen aidosti okkultismista kiinnostunut ja sitä enemmän tai vähemmän sisäisesti tutkinut yksilö on epäilemättä vakuuttunut siitä, että ulkoisesti näkemämme ja aistimamme todellisuus ei ole koko todellisuus, on tällä jo aktiivisesti käytettävissään myös sisähavainto henkisemmästä (tai vaikkapa psyykkisemmästä, plastisemmasta ja hienovaraisemmasta joka tapauksessa) todellisuuden laadusta.
Kun olemme nähneet arjen harhan ja nk. "jokapäiväisen elämän" illuusion läpi kirkkaasti, se itse saa aivan uuden merkityksen. Sekä materiaalinen että henkinen näkökulma maailmaan ja elämään voivat ja näiden lopulta tuleekin elää rinnakkain, näennäisestä ristiriitaisuudestaan huolimatta. Oikeastaan yksi suurimmista haasteista onkin jälleen kerran "muistamisessa" ja todellisuuden eri modaliteettien hierarkkisessa sovittamisessa toisiinsa - mikä okkultistilla tapahtuu epäilemättä täysin luonnollisesti ja ilman fanatismia henkisyyden eduksi aineellisuuden kustannuksella; koska nämä tavat kokea asuttavat eri tietoisuuden tasoja ja eivät useinkaan, tai välttämättä lainkaan kohtaa aistillisessa todellisuudessa toisiaan. Sivumennen sanoen, voimme kuitenkin erittäin selkeästi huomata mm. taiteen ja uskonnollisten kokemusten eri muodoissaan olevan eräitä niistä tavoista, joilla nämä eri tasojen todellisuudet vuotavat, tai joskus suoranaisesti väkivalloin repeytyvät arjen maailmaan niihin kurottavien yksilöiden kautta - joskus myös täysin tarkoituksettomasti ilman yksilön henkilökohtaista pyrkimystä. Eliphas Levin vertausta käyttäen, esim. Newton ei suinkaan itse keksinyt painovoiman lain olemassaoloa, vaan tuo laki hyvin pitkälti keksi hänet; tätä samaa sisimmän todellisuuden ulos purkautumista tapahtuu jokaisessa aidossa tieteilijässä ja taiteilijassa suurten innovaatioiden hetkellä, sillä se on yksi "Jumalan" l. Luonnon perustavanlaatuisista tavoista valautua maailmaan enemmän tai vähemmän sen tiedostavien yksilöiden välityksellä.
Yksi syy ns. hiljaisen tiedon ja henkisen sisänäkemyksen puutteelle ja vähäisyydelle on sen hiljaisuudessa ja näennäisessä olemattomuudessa, etenkin nykyaikana joka on kaikenlaisten lukemattomien ulkoisten ärsykkeiden ja pinnallisen, tarpeettoman informaation lähes tukkima. Kuvataksemme asiaa parilla lyhyellä vertauskuvalla, massiivisesta jäävuoresta saattaa olla näkyvillä ainoastaan sen kaikista ulkoisin kärki, suuren ja valtavan rakennuksen perusta olla näkymättömissä syvällä maan uumenissa; tai klassisinta esimerkkiä käyttääksemme, mitä suurempi ja vanhempi puu on sitä syvemmällä maan sisässä sen juuret kasvavat täältä ravintonsa ottaen, kun sen oksat ylhäällä kurottavat kohti taivaita. Samalla tapaa tällainen sisäinen, jatkuvasti taustalla kulkeva, hiljainen, äärettömän paljon matalamman tai äärettömän paljonj korkeamman skaalan omaava ääni / värähtely ei saata erottua lainkaan aistittavien äänien seasta, mutta muodostaa joka tapauksessa ehdottoman välttämättömän taustapohjan, ja huipun, jälkimmäisille. Tuskin kukaan - edes skeptisin mahdollinen henkilö - on valmis ehdottomasti hyväksymään todellisuuden loppumisen aineellisten aistiemme värähtelyn rajamaille.
Vanhoihin mysteereihin osallistumisesta sanottiin, että näihin ei menty oppimaan, vaan muuttumaan syvällisen kokemuksen kautta. Ehdottomasti suurin ja tärkein osa myös käytännön okkulttisesta kehityksestä tapahtuu ihmisen sisäisessä, henkisessä, siveellisessä ja eettisessä rakenteessa. Vaikka suurin osa tällaisesta kehityksestä on pitkälti subjektiivista, on sillä kuitenkin laajakantaiset vaikutukset ihmisen kaikkeen toimintaan. Maailmaa suuressa mittakaavassa ei ole mahdollista tai tarpeellista muuttaa, itseämme ja tapaamme kohdata maailma meidän on kuitenkin mahdollista arvioida, arvostella ja tarpeen tullen myös muuttaa. Kaukaisten tähtijärjestelmien olemassaolo tai olemattomuus materiaalisessa universumissa, metafyysisten teoreemojen ja kosmologioiden todellisuus tai epätodellisuus, pitkän tai lyhyen kantaman yhteiskunnalliset ja poliittiset teoriat, sosiaaliset olosuhteet jne. jne.; yksikään näistä seikoista ei merkitse mitään verrattuna pienimpään mahdolliseen muutokseen ihmisen sisäisessä tietoisuudessa ja ontologisessa kokoonpanossa. Ainoa asia, millä on todella merkitystä pyrkiessämme kulkemaan okkultismin ja magian temppelin portaita yhä korkeammalle, on aktiivinen sisäinen metamorfoosi, oman nahkansa luominen yhä uudestaan ja uudestaan vastamaan paremmin sisäistä ihannetta ja totuutta. Okkultismin ensimmäinen sääntö on siis ihmisen itsensä sisäinen muuttaminen tämän ajattelua, tunteita, kaikkia tapoja ja tottumuksia tarkkailemalla. Käytännön okkultistiksi eli operatiiviseksi maagikoksi pyrkijän on ehdottomasti sisäistettävä perin pohjin se oppi, että persoonallista olemusta sinällään ei ole lainkaan olemassa. Tämä ei toki kuitenkaan tarkoita sitä, että me muuttuisimme täysin persoonattomiksi ulkoa ohjatuiksi olennoiksi, ja että jokainen okkultisti olisi toisensa peilikuva ja jonkinlaisen kuvitteellisen salatieteellisen tehtaan mekanistinen lopputuote. Pikemminkin asia on täysin päinvastainen, ajallinen persoonallisuus ja sen parhaat piirteet pääsevät oikeuksiinsa aivan uudenlaisella tavalla, ne jalostuvat ja muuttuvat hiljalleen hienojakoisimmiksi samalla kun koko yksilö kehittyy myös sellaisissa piirteissä, jotka ovat aiemmin olleet aivan kehittymättömiä tai suoranaisesti näkymättömiä.
Maaginen operaatio, ritualismi jne. ilman syvällistä merkitystä, ymmärrystä ja intentiota on pelkkää mentaalista masturbaatiota ja soveltuu ainoastaan sellaisille lukuisille harrastelijoille ja pseudo- okkultisteille, joilla ei ole intohimoa, kykyä ja antaumusta murtautua turhamaisuutensa palveluksesta omien harhojensa ulkopuolelle. Ilmiöllinen magia on toissijaista ja seuraa aina pelkästään jotain tiettyä intentiota, "välähdykset ja räjähdykset" ovat harhauttavia ja niitä etsivien kannattaa ennemminkin kääntyä lähimmän taikurin tai silmänkääntäjän puoleen.
Okkultistin työskentely ei siis ole ensisijaisesti ja ainoastaan älyllistä prosessointia ja teoretisointia. Silmän oppi voi viedä ihmisen erittäin vakavalla tavalla harhaan, ellei sitä kyetä integroimaan kokonaisuuteen rakentavalla tavalla. Okkultismissa älyllisyys otetaan mukaan, mutta todellinen kehitys ja muutos tapahtuu ei niin paljolti yksilön kognitiossa kuin olemuksessa, "pään sijaan sydämessä". Tämä johtuen siitä, että okkultismissa jokainen yksilöllinen taipumus pyritään integroimaan kokonaisuuden palvelukseen, (ensisijaisesti sielullisten) heikkouksien kanssa kamppaillen ja vahvuuksia hyväksikäyttäen, jossa jokainen teko ja ajatus on potentiaalisesti suunnattu ylös tavoitteenaan eksakti ja tosiasiallinen henkinen herääminen ja ontologinen muodonmuutos. Jälleen symbolista vertauskuvaa apuna käyttäen, ihmisen sydän on sekä symbolisesti että konkreettisesti tämän elämänvoiman keskus, jokaisen pienemmän verisuonen saaden alkunsa tästä päävaltimon välityksellä, ja joka ikinen ihmisorganismin pienemmistä tiehyistä myös tämän palveluksessa toimivat ilman minkäänlaista tarvetta, tai edes mahdollisuutta muuhun. Tosiasiassa yhdenkään ihmisen elämän tärkeimmät toiminnot eivät tapahdu ainoastaan ja ensisijaisesti reflektiivisen, pinnallisen, mentaalisen ajattelun tasolla vaan syvemmällä, vaikka olemmekin hyvin tottuneita asettamaan tuntemuksen itsestämme päähämme ja aineellinen fysiologia kertoo aivojen olevan kaikkien toimintojen ja tajunnan lähde. Mitä alitajuisempia ja huonommin tiedostettuja nämä taustalla vaikuttavat näennäisen näkymättömät tekijät ovat, sitä kokonaisvaltaisemmin ja laajemmin vaikuttavat ihmiseen, ehdollistaen ja lukiten tämän ainoastaan yhden tai muutaman turvallisuudessaan harhaisen todellisuustunnelin vangiksi.
Koska okkulttinen muodonmuutos on mahdollista ainoastaan ihmisen sisimmän syvällisen ja ennen kaikkea laadullisen muutoksen avulla, se ei voi koskaan olla ulkoa opiskeltua ja abstraktia kuten profaani tieto. Tämän vuoksi okkultismi ei voi koskaan myöskään olla demokraattista ja jokaisen todistettavissa ulkoisin instrumentein tai teorioin; vähentää ja redusoida initiatorinen muodonmuutos jonkinlaiseksi kylmäksi ja kuolleeksi mystiseksi teoriaksi on todellisen okkultismin pahinta mahdollista profanointia. Jokaisessa todellisessa okkultistissa ja maagikossa on erotettavissa erittäin selvästi haluttomuus väittelyyn tai kiistelyyn tämän tai tuon asian todenperäisyydestä, joissakin jopa siinä määrin että näissä erottuu aivan suoranainen määrätietoinen (epäilemättä sisimmän ymmärryksen johdosta syntynyt) taipumus salata kaikki mahdollinen operatiivinen okkulttinen tieto profaaneilta silmiltä, ja sen sijaan rajoittua ehkä vain vaivihkaiseen viittaamiseen johonkin tiettyyn suuntaan asioiden luonteessa. Okkultismin eri traditioiden sisäisesti yhdenmukaisessa opetuksessa mainitaan lähes poikkeuksetta, että se joka paljastaa Pyhän Tieteen salaisuudet ja luovuttaa ne profaanien käsiin, tulee menettämään kaiken mahdollisen saavuttamansa ja tuomitsee itse itsensä kadotukseen. Kyseisen asian todellisuudesta voimme nähdä lukuisia todisteita historiassa. Tämä ei ole seurausta mistään turhamaisuudesta tai typerästä ylpeydestä, puhumattakaan mystillisyyden verhojen vaalimisesta jonkinlaisen kuvitteellisen maguksen imagon luomiseksi, vaan seuraa johdonmukaisesti okkultismin peruslakia ja vanhaa totuutta, jonka mukaan "jumalat rakastavat salailua".
Jo edellä mainituistakin äärimmäisen lyhyistä ja pintapuolisista, yleisistä kuvauksista voimme nähdä, että siellä missä okkultismin/magian metodologiat ovat ymmärretty ja sisäistetty kokonaisvaltaisesti, ovat ne täysin persoonasta riippumattomia ja ehdottoman objektiivisia, tuottaen yksilöstä ja tämän uskomuksista riippumatta samat tulokset samojen olosuhteiden ollessa läsnä. Jälleen kerran, Pyhän Tieteen ja Taiteen alentaminen pelkäksi subjektiiviseksi visioinniksi, astraalisten näkyjen persoonallisesti hemmottelevaksi luetteloinniksi tai teoretisoinniksi voi soveltua ainoastaan naiiveille typeryksille tai pintapuolisesti ja puhtaan "akateemisesti" asiaan suhtautuville henkilöille jotka eivät, suurta ranskalaista metafyysikkoa Renê Guênonia lainaten, "onneksi tule koskaan läpäisemään edes pienintä mysteerin verhoa, mitä tulee idän ja lännen Suurten Arkkitehtien temppelien salaisuuksiin". Okkultismi ei voi koskaan olla pelkästään kylmän rationalistista vaan ehdottomana vaatimuksena on ihmisen kokonaisvaltainen osallistuminen, ja tämä kokonaisvaltaisuus lieneekin syynä sen näennäiseen fantastisuuteen sellaisten ihmisten pienissä mielissä, jotka eivät ole vielä oppineet käyttämään yhtä lailla aktiivisesti kaikkia sielunkykyjään, vaan samaistavat todellisimman itsensä milloin järkeen, milloin tunteeseen, riippuen persoonallisista, kollektiivisista, ja alitajuisista ehdollistumistaan.
Aidon okkultismin käytäntö on niin äärimmäisen vaativaa, hankalaa ja aikaa vievää, että on tuskin kuviteltavissa, että pelkästi järkeilyyn ja harmaaseen teoretisointiin toisaalla, ja mystilliseen hurmokseen vetoa tunteva henkilö toisaalla sen vaativista opeista koskaan voisi elävästi kiinnostua ja näiden oppien käytännön toteuttamiseen sitoutua. Käytännöllinen okkultismi on aivan liian tieteellistä sopeutuakseen pelkästään uskonnollisen ihmisen tarpeisiin, ja aivan liian taiteellista soveltuakseen pelkästään materialistisen tieteen harmaiden linssien läpi maailmaa katsovalle. Tämän vuoksi sitä on kutsuttu Suuren Työn, Tieteiden ja Taiteiden nimellä, sillä sen ehdottomana vaatimuksena on yksilön kokonaisvaltainen jalostuminen ja koko elämän integroiva sitoutuminen ihanteen palvelukseen minkäänlaisia persoonallisia uskomuksia ja pyyteitä hellittelemättä; lyhyesti sanottuna siis se, että ihminen antaa itsensä kokonaan totuudelle pyytämättä mitään vastineeksi. Persoonallisten pyyteiden ja itsekeskeisen aineellisten tavoitteiden hellittely, puhumattakaan magian prostituutiosta näiden palvelukseen heittävät ihmisen välttämättömyyden ehdottoman oikeudenmukaisten lakien johdosta takaisin siihen kuoreen, joka soveltuu korkeintaan vain matojen ja syöpäläisten ravinnoksi. Tähänkään seikkaan okkultismissa ei perimmältään voida liittää mitään transendentaalista moraalia. Kyse on puhtaasti käytännöllisestä seikasta, millä on perusteesinsä joko ihmisen ontologisen rakenteen ja statuksen muuntamisessa ottamaan vastaan ja käsittelemään korkeammanlaatuista tietoa, tai tulla tavallisen kuolevaisen sijaan näiden "jumalten" uhriravinnoksi olemassaolon loppumattomassa kiertokulussa.
