 |
|
|
|
(c) fra Nefastos 2006
Seuraavassa on lista kirjallisuudesta, johon paneutumista suositellaan jäsenille ja jäsenyyttä harkitseville.
1. Eri uskontojen alkuperäiset pyhät tekstit.
Näistä erityisesti seuraavat:
- Raamattu, joka luo pohjan länsimaiselle kulttuurille ja viimeisen kahden vuosituhannen ajanjakson okkulttiselle suuntaukselle. Aidon kristillisyyden tulkkina erityisesti Vuorisaarna (Matteuksen evankeliumin luvut 5 - 7). Myös Genesiksen, Jobin kirjan ja Johanneksen Ilmestyksen tunteminen on hyväksi veljeskunnan filosofian tutkimuksessa.
- Bhagavad Gîtâ, joka ilmentää vuosituhantisen hindukulttuurin henkisen filosofian korkeinta huippua. Kaikki esitetyt opit ovat puhdasta esoteerista käytäntöä.
- Dhammapada, ei-seremoniallisen buddhalaisuuden käytännöllinen elämäntulkinta.
- Tiibetiläinen Kuolleiden Kirja, jonka lukeminen auttaa ymmärtämään niin kuolemaa kuin mystiikan moniulotteista maailmankuvaa paremmin kuin analyysilla kuivatettuihin tutkielmiin perehtyminen.
- Gnostilaiset evankeliumit, kuten Nag Hammadin löydökset ja Juudaksen evankeliumi. Kristinuskon "kerettiläiset" suuntaukset pitivät sisällään huomattavasti enemmän tiedostettua esoteerista ainesta kuin sittemmin valtaan noussut kristinuskon muoto. Nykyajan ihmiselle tulisi olla a priori selvää, että tietoa (gnosis) painottava uskonnollinen suuntaus on filosofiselta tasoltaan huomattavasti korkeammalla tasolla kuin paljasta uskoa vaativat suunnat.
2. Helena Blavatskyn, teosofisen liikkeen alullepanijan, tekstit.
Paljon parjattu ja vähän ajatuksella luettu Blavatsky esitti teksteissään täydellisen pohjan nykyajan okkultismin renessanssille. On väitetty, että Blavatsky ei kirjoittanut juurikaan omaa tekstiä, vaan ainoastaan paketoi aiemmat opit yhtenäiseksi kokonaisuudeksi; toisaalta kaikki nykyaikainen okkultismi näyttää pohjaavan joko avoimesti tai salavihkaa Blavatskyyn. Pääteos Salainen Oppi. Arvokkaana teosofisen okkultismin peruslähtökohtien esittäjänä Teosofian Avain.
3. Pekka Ervastin, suuren suomalaisen kristityn okkultistin, tekstit.
Täydellisellä nöyryydellä ja täydellisellä ymmärryksellä esitettyä okkultismia puhtaimmillaan.
4. Okkultismin ja vanhojen mystikkojen klassiset tekstit.
Kuten Corpus Hermeticum ja laaja symbolistis-filosofisen alkemian traditio, jne.
5. Filosofien teokset.
Esimerkiksi sellaiset yleisesti arvostetut länsimaiset ajattelijat kuin Platon, Leibniz, Schopenhauer ja Spinoza näyttävät kukin olevan omalla tavallaan lähellä puhdasta okkulttista oppia. Filosofinen ajattelu sanan varsinaisessa merkityksessä on kaikkein puhtainta älyllistä mietiskelyä, ja innoituksen ja käytännön elämän kanssa yhdistyessään se muodostaa pohjan aidolle henkiselle kehitykselle.
6. Okkultismin vastustajien teokset.
Mikäli aikoo tutkia vakavissaan okkultismia, on se perusteltava itselleen kokonaisvaltaisesti. "Uskoa" mystiikkaan on yhtä köyhdyttävää henkisesti kuin uskoa tietyn uskonnon kapea-alaiseen ilmoitukseen tai materialistisen tieteen toispuoliseen totuuteen. Jos henkilö kasvaa mystiikkaan taipuvaiseksi johtuen tähän suuntaan viitoittavasta kasvatuksesta tms., saattaa ikä kasvattaa pois oikean filosofian tutkimuksesta, ja ihminen joko menettää liekin tai kääntyy epäilijäksi. Sen tähden asioita on hyvä tutkia mahdollisimman monelta kannalta eikä tyytyä yksipuoliseen tulkintaan, vaikka se seuran näkemyksen mukaan olisi oikeakin. Sen lisäksi perehtyminen tämäntyyppiseen kirjallisuuteen opettaa meille asioita ihmispsykologian ja nykyajan relatiivisen, humanistiskeskeisen maailman lainalaisuuksista.
7. Johannes Nefastoksen teokset.
Allekirjoittaneen tekstit ovat oleellinen osa Azazelin Seuran ideologiaa, ymmärrettävistä syistä.
Näiden sijaan on kehotettava varomaan New Age -kirjallisuuden lukemista viihteellisessä mielessä tai emotionaalisin lähtökohdin. Nykyään maailma näyttää olevan täynnä pseudo-okkultisteja, joille riittää omien astraalisten näkyjensä listaaminen ja tulkitseminen usein persoonallisesti kovin mairittelevassa valossa. Vaikka heidän visionsa ja saavutuksensa olisivat todellisiakin (mikä tässä yhteydessä tarkoittaa yleensä värittynyttä osatotuutta tai sellaista totuutta, joka on toistettu ilman sen tosiasiallista sisäistämistä), niiden tulkinnat ovat harhautuneita ja vain omiaan luomaan kannattajissaan pyrkimystä henkilökulttien luomiseen. Itsekriittiset tutkijat kuten Jung ovat erinomaista luettavaa, sen sijaan gurun asenteen omaksuneet lukemattomat kirjoittajatulokkaat vaikuttavat ajattelevaan yksilöön nykyaikana taannuttavasti.
