Nefastos wrote:Minulle tämä asia on kahtalainen. Toisaalta on olemassa se suuri Magia, joka on kaikki mitä on, niin makro- kuin mikrokosmisesti. Tässä suhteessa olen ehdottomasti sitä mieltä että on uskomatonta magiaa, että sormeni juoksevat nyt näppäimistöllä, ja että mieleni tarttuu ideoihin toisella tasolla, tai että ihmiset lukevat nämä kirjoitetut sanat – tai kirjoittamattomat sanat – & tapahtuu ajatusten (muuntuva, inspiroiva) siirtymä. Ei ole olemassa ei-magiaa.
Mutta on olemassa myös magiaa sanan toisessa merkityksessä: sellaista, missä ihminen käyttää vähemmän käytettyjä välineitään, erikoisinstrumentteja. Verrantona, pappi ei juo(ne) aamukahviaan ehtoollismaljasta, eikä taiteilija maalaa (maalanne) verantaa samalla siveltimellä, jolla hän viimeistelee muotokuvan kasvot. Tällä en sano että aamukahvin juonti olisi välttämättä vähemmän tärkeää kuin ehtoollinen, tai että muotokuva olisi kauniimpi kuin veranta. Vierastan kuitenkin kaaosmagialle yms. uudemmille suuntauksille ominaista ajatusta, että "kaikki käy", ikään kuin maailma ei olisi täynnä vaativia nyansseja, jotka vaativat huolellista asioihin perehtymistä & hartautta syventymisessä. Toki, poikkeus vahvistaa säännön, mutta siihenkin tarvitaan sääntöjä. Pelkkä kaaos ilman hienostuneisuutta luo ankean sormivärimaailman... vai pitäisikö puhua perfektissä: on luonut.
Mutta vaikka korostan tässä eri tulokulmaa, olen kyllä perusideastasi aivan samaa mieltä.
Kyseinen asia on itselle lähtökohtaisesti lähinnä kysymys mistä ihminen magiansa ammentaa, mitä pidänkin mielenkiintoisena aiheena. Pappi lähtökohtaisesti pitää ehtoollismaljaa pyhänä, tai maagista voimaa "säteilevänä" objektina, mutta jos minä otan kyseisen maljan käteen, en usko saavani samaa lopputulosta, kuin pappi. Tässä tuleekin oma kantani: Erikoisinstrumentit perustuvat täysin käyttäjän määrätietoisuuteen, millä tarkoitan henkilön toivomaa lopputulosta, sillä minulle ajatus tarkoitusperästä on näiden erikoisinstrumenttejen pohja. Mikäli objekti tuon saa, oman uskomukseni mukaan käyttäjästä riippuen esine itsessään latautuu magialla, käytön mukaan.
Täytyy myöntää että vaikka oma ajatteluni on lähtökohtaisesti lähempänä modernimpaa ajattelua, kuten kaaosmagiaa en kykene allekirjoittamaan lausetta että "kaikki käy." Toisaalta, minulle sana kaaos on mustamaalaava itsessään, sillä en pidä mitään kaoottista esimerkiksi lauseessa "Usko on työkalu", minulle asia lähempänä tarkasteluna on enemmänkin puhdas kuin kaoottinen. Henkilökohtaisesti minulle ihmisten luomat uskonnot ovat lähinnä työkaluja, jolla he ovat yhteydessä jonkin universumin selittämättömän aspektin kautta yhteydessä korkeampaan. Rituaalin kautta ihmisen aikomukset ovat kuvainnollisesti enemmän suorassa linjassa, jolloin tämä magian kanavointi on helpompaa, ja erikoisinstrumentti on lähinnä muistijälki, joka tulevaisuudessa suoristaa tätä linjaa entisestään.
Mitä tulee nyansseihin, mikäli ymmärsin teidät oikein, voisimme vertauskuvainnollisesti luoda neliön kuvastamaan kaikkeutta, joka on pohjalta harmaa ja täyttyy eri värisävyistä, ja mikäli haluaa maailmaa ja todelisuutta ymmärtää, täytyy myös ymmärtää noiden värien merkitys. Tästä saankin kysymyksen, kuinka niihin perehtyisi muuten, kuin kysymällä? Sillä henkilökohtaisesti koen että kaikki lähtee itsestään, ja vaikka esimerkiksi vanhat kirjoitukset toisivat mukanaan inspiraatiota, niistä ei omasta mielestä voi suoraan magiaa ammentaa, jolloin voidaan puhua että saisi oppilas käsiinsä minkä kirjoituksen tahansa, olisi se vaikka miten ladattu, ei henkilö siitä toivottua tulosta irti saisi, vaikka siinä selitettäisiin kaikki maailman nyanssit, johtuen vain ja ainoastaan henkilön henkisestä itsestään. Minulle noita lukkoja ei saa auki kuin yhdellä tavalla; työnnät avaimen lukkoon ja aukaiset sen. Se, kuinka tämän avaimen ensimmäisenä hankit on täysin yksilöstä kiinni. Te kenties meditoitte hiljaisuudessa, joku juoksee täysin sienipäissään metsässä humisemassa C-duuria ja E-mollia, joku piirtää kuvion hiekkaan ja tarkastelee sitä. Toiselle perehtyminen ja syventyminen tapahtuu aktiivisen toiminnan kautta, se ei esimerkiksi toimi itsellä, itsellä ne poikiutuvat ajatuksista, mikäli vaatii kyllä hartauden, mikäli käytät sitä yleisenä terminä kuvastamaan "uskonnollista tilaisuutta". Mutta sitä en voi allekirjoittaa, että tarvitaan sääntöjä, sillä en koe niitä sääntöinä, vain tarkoitusperinä. Tällöin luon argumentin, että ihmisellä saa olla kuinka paljon uskonnollisia sääntöjä tahansa, mutta jos niistä puuttuu tarkoitusperä, ovat ne hyödyttömiä, sama pätee mihin tahansa hartauteen.
Tosin koen kateutta kaikkia kohtaan, jotka kykenevät tarkastelemaan asiaa itsekurin kautta, sillä voin myöntää, että sitä en itse omaa. Onko minun lähtökohtani tosin mielestäni kaoottinen? Ei, sillä itselle kaaos on vain ihmisten luoma termi jollekkin niin monimutkaiselle, että sitä ei ihmisen mieli kykene käsittelemään, eikä se kuvaitse epäjärjestystä, sillä ei ole tarkoituksellista tai tarkoituksematonta, vaan kaikki vain on, mikä on itselle maailmankaikkeuden perustila, joka koostuu merkityksistä, tosin samalla ne ovat merkityksettömiä suurimmassa mittakaavassa, sillä käsikirjoitusta ei ole.
Explore until epiphany, and beyond.
