The Star of Azazel - Azazelin Tähti

Meidän on helppo ajatella auttamistyön tapahtuvan tässä näkyvässä maailmassa, mutta on myös muita tasoja, joilla voi auttaa. Olin Ruusu-Ristin kokouksessa ja kokouksen järjestäjä pyysi osallistujia auttamaan Ukrainan sodassa olevia auttajan ollessa unessa. Tausta-ajatuksena oli se, että sodassa kuolee nyt ihmisiä, joiden ei ole vielä aika kuolla ja täten he joutuvat jäämään maan piiriin odottamaan tulevaa ja "oikeaa" kuolemaansa, ja he eivät tiedä, mistä on kyse ja mahdollisesti ajattelevat taistelun jatkuvan. Auttajien olisi siis kerrottava näille kuolleille, ettei ole enää mitään hätää ja selitettävä tilanne ja sanottava, että taistelu on heidän osaltaan ohi. Pekka Ervast esitti, että jos haluaa auttaa unessa muita olentoja, pitäisi asennoitua niin, ettei ole väliä, muistaako auttaja hereillä sitä, miten on auttanut muita, vai ei. Tällöin ei ylpisty tästä auttamistyöstä.

Voisi myös ajatella, että työn tekeminen unen tasolla on mahdollista jossain määrin myös hereillä. Tarkoitan sitä, että jos unessa olemme pääasiassa kosketuksissa alitajuntaamme ja opimme hereillä ollessamme työskentelemään alitajuntamme kanssa esimerkiksi pyrkimällä olemaan tasapainoisesti läsnä kehollemme, tunteillemme, aavistuksille ja hetken nyansseille, joista kaikki omaavat jonkinlaisen alitajunnan elementin, niin työskentelemme silloin hereillä samojen tasojen kanssa kuin unessa työskennellessä.

Suomessa olemme hyvin tietoisia vaikkapa läheistemme sotatraumoista. Se miten rintamalta palannut isä on kantanut taisteluita mukanaan pääsemättä taistelun kauhuista välttämättä yhden elämän aikana irti kokonaan on kuin unessa kohdattu sotaansa yhä edelleen käyvä menehtynyt. Se miten veteraanin vaimo käsittelee miehensä mentaaliseen sotatilaan lukkiutumista ja pyrkii häntä auttamaan eteenpäin, on taas ikään kuin tuon sotansa vankilaan jääneen kohtaamista unessa. Ja tämä kaikki tietysti samoin kaikki muidenkin elämän ongelmien suhteen, ei ainoastaan sotatraumojen.

Kuitenkin mietin onko nimenomaan unissa kohdatuilla toiseuden ilmentymillä silloin tällöin myös laajempia kuin henkilökohtaisia merkityksiä. Joskus unet saattavat olla vähemmän henkilökohtaiseen piiriin rajoittuneita omaten laajempia osasia maailmansielusta. Vaikkapa toisessa maassa käytävän sodan esimerkkiä ajatellen kysyn mikä luo yhteyden unissamme siellä oleviin kaatuneisiin ja kärsiviin? Elävä myötätuntomme uhrien kärsimyksiin? On myös tärkeää miettiä miten iso osa unikuvista on omaa projisaatiotamme, joka lienee maalaavan sellaisen kuvan esiin, joka on vähintäänkin vaikuttunut omista virheellisistä ajatelmistamme ja etäisyydestämme objektiiviseen todellisuuteen. On totta että alitajunnalla on oma autonominen olemuksensa ja se tuo meille esiin asioita haluttiimpa me niitä tai ei, mutta tietoinen mielemme on kuitenkin vuorovaikutuksessa sen kanssa nähdessämme unia.

Päästäänkö anima mundin sylissä objektiivisimpiin visioihin hyvin teroitetun tietoisen instrumentin, kama manas - manas, avulla vai vetääkö moinen teroitus unia tiukemmin yksityiseen ja painotetusti näiden kahden mainitun prinsiipin välillä tapahtuvaan individuaation haasteisiin? Voidaan taas ottaa ikään kuin vastakohtainen ilmiö tälle yksityiseen tiukkaan olemukseen vetäytymiselle paljon puhutusta mediumismista ja mediumistin olemuksen disintegroitumisesta, jolloin erilaiset ympäristön entiteetit ja näyt tulvivat sisään ja ottavat vallan hajoavan yksilön eri tasoilla olevista ruumiista. Tällöin yksilön mukana alkaa portaittain lakkaamaan ihmisyys eli vapaiden valintojen mahdollisuus.

Badb wrote: ↑Wed Apr 05, 2023 8:51 pm Tausta-ajatuksena oli se, että sodassa kuolee nyt ihmisiä, joiden ei ole vielä aika kuolla ja täten he joutuvat jäämään maan piiriin odottamaan tulevaa ja "oikeaa" kuolemaansa, ja he eivät tiedä, mistä on kyse ja mahdollisesti ajattelevat taistelun jatkuvan.

Tämä on jollain tapaa kummallinen väite/ajatus minusta. Miten tässä sodassa kuoleminen olisi "väärä aika" kuolla? Mikä ihme on "oikea aika" kuolla? Eikö karmaan uskovalle ihmisen kuoleminen tapahdu juuri silloin kuin pitää? Jos taas ajatellaan, että oikea aika olisi jokin "kunnes keho vanhuuttaan kuolee", niin kaikki onnettomuudet ja vastaavat ovat vääriä aikoja.

Badb wrote: ↑Wed Apr 05, 2023 8:51 pm Auttajien olisi siis kerrottava näille kuolleille, ettei ole enää mitään hätää ja selitettävä tilanne ja sanottava, että taistelu on heidän osaltaan ohi.

En tuomitse tällaista ajattelua, mutta minulle tulee taas mieleen, että tämä menee helposti jonkinlaiseen oman auttajan roolin ja egon nostatukseen.

Badb wrote: ↑Wed Apr 05, 2023 8:51 pm Pekka Ervast esitti, että jos haluaa auttaa unessa muita olentoja, pitäisi asennoitua niin, ettei ole väliä, muistaako auttaja hereillä sitä, miten on auttanut muita, vai ei. Tällöin ei ylpisty tästä auttamistyöstä.

Tämäkin on vähän kummallinen, koska, jos et lainkaan muista jotakin niin et yksinkertaisesti ole tietoinen mitä olet tehnyt.

Yllä mainittujen kyseenalaistavien kommenttien lisäksi positiivisena näissä on auttava asenne ja intentio (ja asenteesta ja intentiostahan kaikki lähtee). Nykypäivänä usein olen törmännyt paljon siihen, että puheen tasolla mainostetaan kyllä paljon sitä, että autetaan ja pelastetaan maailmaa unissa, astraalitasoilla, enkelien kanssa yhteistyössä intergalaktisilla supertasoilla, mutta samaan aikaan ns. arjen tasolla mustamaalataan kanssa-ihmisiä, puukotellaan selkiä, ei eroteta valhetta totuudesta tai omaa tunnetta ympäristön tilasta jne. Mutta, jos todella uskoon, että esim. unien tasolla pystyy auttamaan muita niin tämä lisänä konkreettiseen käytännön auttamiseen on silloin kokonaisvaltaisempaa auttamistyötä kuin kumpikaan yksinään.

Kenazis wrote: ↑Fri Apr 07, 2023 2:00 pm

Badb wrote: ↑Wed Apr 05, 2023 8:51 pm Tausta-ajatuksena oli se, että sodassa kuolee nyt ihmisiä, joiden ei ole vielä aika kuolla ja täten he joutuvat jäämään maan piiriin odottamaan tulevaa ja "oikeaa" kuolemaansa, ja he eivät tiedä, mistä on kyse ja mahdollisesti ajattelevat taistelun jatkuvan.

Tämä on jollain tapaa kummallinen väite/ajatus minusta. Miten tässä sodassa kuoleminen olisi "väärä aika" kuolla? Mikä ihme on "oikea aika" kuolla? Eikö karmaan uskovalle ihmisen kuoleminen tapahdu juuri silloin kuin pitää? Jos taas ajatellaan, että oikea aika olisi jokin "kunnes keho vanhuuttaan kuolee", niin kaikki onnettomuudet ja vastaavat ovat vääriä aikoja.

Tämä on myös minun näkökantani ja mielestäni jokainen kuolee oikeana hetkenä ja juuri silloin, kun on tarkoitettu. (Mahdollisesti pois lukien itsemurhat.) Käsittääkseni teosofeilla on ajatus, että jos henkilö kuolee esim. onnettomuudessa, hänelle jää ylimääräistä elämänenergiaa, joka pitäisi jotenkin kuluttaa loppuun ennen kuin voi siirtyä kokonaan kuoleman maailmoihin. Ehkä tässä on kyse tästä.

Badb wrote: ↑Fri Apr 07, 2023 6:06 pm

Kenazis wrote: ↑Fri Apr 07, 2023 2:00 pm Tämä on jollain tapaa kummallinen väite/ajatus minusta. Miten tässä sodassa kuoleminen olisi "väärä aika" kuolla? Mikä ihme on "oikea aika" kuolla? Eikö karmaan uskovalle ihmisen kuoleminen tapahdu juuri silloin kuin pitää? Jos taas ajatellaan, että oikea aika olisi jokin "kunnes keho vanhuuttaan kuolee", niin kaikki onnettomuudet ja vastaavat ovat vääriä aikoja.

Tämä on myös minun näkökantani ja mielestäni jokainen kuolee oikeana hetkenä ja juuri silloin, kun on tarkoitettu. (Mahdollisesti pois lukien itsemurhat.) Käsittääkseni teosofeilla on ajatus, että jos henkilö kuolee esim. onnettomuudessa, hänelle jää ylimääräistä elämänenergiaa, joka pitäisi jotenkin kuluttaa loppuun ennen kuin voi siirtyä kokonaan kuoleman maailmoihin. Ehkä tässä on kyse tästä.

Menee hiukan offtopiciksi, mutta jos lyhyt huomio kuitenkin. Nähdäkseni tuo aiemmin mainitsemani ihmisen poikkeuksellisen itsetietoisuuden tuoma vapaus valita oikean ja väärän väliltä mahdollistaa sen, että asioita, kuolemaakin, tapahtuu ns. väärällä hetkellä kerryttäen karmaa poikkeuksellisella, sanoisinko luonnottomalla intensiteetillä. Tässä mielessä ihmisen tietoiset valinnat voi nähdä jättimäisinä kiiloina, jotka kykenee kuvainnollisesti ja fyysisestikkin liikuttamaan vuoria niin hyvässä kuin pahassa. Todella onnistuneilla ja elävästi tehdyillä valinnoillakin on sitä suuremmat seuraamukset mitä väkevämmän tietoisuuden alla ne on tehty.

Kenazis wrote: ↑Fri Apr 07, 2023 2:00 pm Nykypäivänä usein olen törmännyt paljon siihen, että puheen tasolla mainostetaan kyllä paljon sitä, että autetaan ja pelastetaan maailmaa unissa, astraalitasoilla, enkelien kanssa yhteistyössä intergalaktisilla supertasoilla, mutta samaan aikaan ns. arjen tasolla mustamaalataan kanssa-ihmisiä, puukotellaan selkiä, ei eroteta valhetta totuudesta tai omaa tunnetta ympäristön tilasta jne. Mutta, jos todella uskoon, että esim. unien tasolla pystyy auttamaan muita niin tämä lisänä konkreettiseen käytännön auttamiseen on silloin kokonaisvaltaisempaa auttamistyötä kuin kumpikaan yksinään.

Näinpä. Ja jos oikein otetaan se musta kritiikin ääni omaksemme tässäkin aiheessa niin unissakin tehty työ tulee mortifikaation konkreettisen puhdistustyön parantamana tehdyksi kunnollisemmin. Taas mortifikaatio konkreettisina tekoina ja mielenasentoina eikä ainoastaan esteettisenä sanahelinänä.

Koska keskustelu on alueella aatteet ja uskonnot niin lienee olennaista huomauttaa tähän konkretian ja sanojen väliseen kuiluun suoraa vaikuttava kulttuurillishistoriallinen seikka. On luonnollista, että hakeudumme jo toista vuosisataa kestäneen ateismin allon alta takaisin syvempiin kokemistapoihin ja kaipaamme materiaalis-aistillisen kokemusmaailman äärirajoille ja niiden yli. Koska näillä raja-alueilla toimimisella tapaa olla jonkin verran kulttuurillista kitkaa suhteessa valtavirtaan ja sen edustamiin maailmankatsomuksiin niin moisen hiertämisen alueella lipsutaan kovin herkästi uhrimentaliteettiin. Tuo uhrimentaliteetti on rooli, joka henkilöi tätä kulttuurivirtausten välillä olevaa kuilua tulehtuneesti. Sen voisi nähdä vinoutuneena punaisen aspektin pyrintönä, jossa mustan ja valkoisen elävän yhdistämisen sijaan ei onnistuta löytämään toisten tasojen tai tietoisuudentilojen suhdetta siihen, mitä tässä esimerkissä materialismi tai ateismi edustaa. Tällöin molempien uskontojen ja niiden omaksumien pääasiallisten tietoisuudentasojen merkitys jää puolittaiseksi ja siten suhde niiden välillä on uhrimentaliteetin alla irvikuvan kaltainen. Ajatellaan vaikkapa miten astraali-sanaa ei voi käyttää ateistien kuullen ja toisaalta miten suuri ongelma astralismi on valtavirtakulttuurista erkaantuneilla alueilla, esim. uushenkisyyden ja okkultismin parissa (lainkaan poislukematta valtavirtakulttuuria itseään).

Vaikkemme yksilöinä olisikaan tuossa uhrimentaliteetissa kiinni selkeästi niin saatamme esim. sanavalinnoissamme ja ymmärrettävässä haparoinnissamme kuitenkin osallistua moisen uhrin palvontaan. Saatan joskus vaikkapa käyttää termistöä, joka kumpuaa tällaisista tulehtuneista kulttuurivirroista. Koen tuolloin osallistuvani jossain määrin vääristyneen uhrijumalan demonolatriaan. Joskus sallin sen itselleni kun ei esimerkiksi ole parempia termejä käytössä kuin mitä uhri on tuonut esiin tai näen, että termiä voi puhdistaa käyttämällä sitä sopivissa asiayhteyksissä ja siten korjata uhrista vääristynyttä aluetta parempaan suuntaan. Iljettävää, mutta onnistuessaan myös tantrisesti kaunista.

Kiinnostavasti aihetta sivuavat kysymykset karmasta siirretty ketjuun Karman sokeus.