Eritteiden merkitykset

[Kenazis]

Tuli mieleen ulosteista ja pyhästä Aghorit, jotka syövät kiitollisena sen mitä heidän mm. ruokailuastiana toimivaan kapalaan (pääkallosta tehty kulho) laitetaan. Jos joku pistää sinne pilaantunutta likaa tai ulostetta, se käytetään ravinnoksi siinä kuin ns. kunnon ruoka.

Ps. Jos joku käy Intiassa ja kohtaa Aghorin niin testatkaa, heh.

[Sothoth]

Tärkeä aihe tosiaan, etenkin kun länsimainen kulttuuri on niin pitkään halveksinut näitä ruumiineritteitä ja pitänyt niitä epäpuhtaina. Mutta aidon tantrisen periaatteen mukaisesti ne ovat yhtä pyhää kuin muukin tässä luonnossa ja maailmassa. Veri on tietysti merkityksekäs monellakin tapaa. Se on elämänvoima, jota sydän pumppaa jatkuvasti ja johon sydämeen tuo veri palaa. Veressä asuu tulen olemus ja uhrauksen mysteeri. Kuukautisveri puolestaan on olemassaolon syklistä, shaktista äärimmäisen toiseuden energiaa, jota pidetään erityisen voimakkaana eliksiirinä. Taolaiset käsittääkseni pitivät kuukautisverta naisellisen sukupuolivoiman symbolina, siinä missä siemenneste oli miehisen voiman symboli. Kuukautisveri on pimeän noituuden vahva energia, Lilithin väkevä vuodatus maailmaan. Siemenneste taas on kaiken alkupiste ja juuri, Shivan symboli, siinä missä kuukautisveri yhdistetään Shaktiin. Mielenkiintoinen muuten tuo Obnoxionin kuvaus siemennesteen ja kuukautisveren yhteydestä rintamaitoon! Rintamaito on hedelmällisuuden symboli, josta tulee mieleen Suuren äidin valoisa puoli.

Ulostekin on mielestäni helppo nähdä positiivisena symbolina siinä mielessä, että uloste sisältää runsaasti ravinteita ja antaa energiaa kasveille kasvaa. Entisajan Suomessa peltoviljelysalueilla lanta oli päätuote, mitä nautakarja tuotti, ei niinkään maito tai liha. Lanta oli elintärkeää lannoitetta viljapelloille, joiden sadosta lähes koko yhteisö oli riippuvainen. Lanta myös parantaa maan rakennetta, lisäten pieneliötoimintaa ja multavuutta. Virtsaan liittyen on taas hauska pohtia, kuinka Siperian shamaanit joivat kärpässieniä syöneen poron kusta, josta kärpässienen sisältämät haitalliset aineet olivat suodattuneet pois.

Kyyneleet ovat itselleni erityisen pyhä erite myöskin. Tämä pätkä Hiljaisuuden äänestä kuvaa sitä vahvaa voimaa, joka niihin liittyy: " Älköön polttava aurinko kuivatko yhtäkään tuskankyyneltä, ennen kuin itse olet pyyhkinyt sen kärsivän silmästä.

Vaan anna jokaisen polttavan ihmiskyyneleen pudota sydämeesi ja anna sen jäädä sinne, äläkä pyyhi sitä pois ennen kuin kärsimys, joka sen aiheutti, on poistettu.

Nämä kyyneleet, oi sydämeltäsi sääliväisin, ovat ne virrat, jotka kastelevat kuolemattoman rakkauden peltoja. Sellaisessa maaperässä kasvaa Buddhan keskiyön kukka,(35) vaikeampi löytää, harvemmin nähty kuin on vogay-puun kukka. Se on jälleensyntymästä vapautumisen siemen. Se erottaa arhatin taistelusta ja hekumasta; se vie hänet olemassaolon kenttien kautta rauhaan ja autuuteen, joka tunnetaan vain hiljaisuuden ja ei-olemisen maassa."

Hiestä tulee puolestaan mieleen kovan työn ja ponnituksen merkitys. Eikä tule myöskään unohtaa kotoista hikimajaamme, eli saunaamme, joka on erityisesti suomalaisille pyhä.

[Heith]

Kas, mitenköhän en ole tällaista threadia aiemmin huomannut.

Sivuan aihetta tulevassa Unseen Fire II - julkaisussa artikkelissani. Tuo Ihmisruumiin nesteet löytyy minultakin, ja se on hyödykäs teos. Osiltaan tämä vahvisti sitä mitä arvelinkin & eritoten niitä asioita mitä olen omissa harjoitteissani tehnyt. Suhtautumiseni kaikkiin eritteisiin on hyvin neutraali enkä tunne inhoa enkä oikein myöskään ymmärrä miksi pitäisi- enhän tunne inhoa esim. ruokaakaan kohtaan. Suhtautumiseni vereen ei ole neutraali vaan selkeästi positiivinen. Veri onkin oikeastaan ainut neste mikä kiehtoo minua syvästi. Kuukautisverta lähinnä käytän rituaaliesineiden valmistuksessa.

Laskisin ruumiinnesteiksi myös mätänemisprosessissa kehosta erittyvät kudos yms. nesteet. Nämä ovat olleet kaikista haastavimpia pidettäviä, sillä haju voi olla todella vahva ja päällekäyvä- ja tietysti tietää että mätänevä eläin on täynnä bakteereja. Olen tutkinut mätänemisprosessia tarkasti ja oppinut kunnioittamaan prosessia syvästi, hajuineen kaikkineen. Harva asia on yhtä vahvasti muuntumisprosessia kuin mätäneminen.

Laitan tähän nyt loppuun vielä, jos threadia lukee joku veljeskunnan periaatteita tuntematon- eli kyseessä ovat aina olleet kuolleet eläimet mitä olen löytänyt esim. auton alle jääneinä enkä halua heitä tielle jättää vaan olen siirtänyt rauhallisempaan paikkaan lepäämään. Minkäänlaista kiduttamistahan emme hyväksy.

[Thelithiz]

Varmasti hyödykästä tutustua luonnollisena ja pyhänäkin asiana myös vähemmän miellyttäviin eritteisiimme, sekä mätänemisprosessiin. Sehän on kaunis asia kuinka kuolema ruokkii aina elämää. Omasta elämästä veriuloste muine ilmiöineen on liiankin arkipäiväistä...
Olisikohan mahdollista saada joltakulta neuvoa, miten käytännössä vaikkapa verellä olisi paras pyhitää rituaaliesine?

[Thelithiz]

Vastaan itselleni taas kun muilla näyttää olevan omakin elämä

Arjesta sen verran että ruokailuuni kuuluu aina pieni rituaali tai vähintäänkin rutiini, jossa huomaan "Äiti Maan" ja "Isä Taivaan", kiitän ja pyydän anteeksi ruoan tuottamisesta aiheutunutta kärsimystä ja haittoja, ja ajattelen miten kaikki aines on lautaselleni päätynyt. Ollessani osa maailmaa huomaan kuinka tavallaan syön itseäni (tai ruumiini itseään), kuin häntäänsä pureva käärme siinä mielessä. Kuinka kaikki on kiertokulkua. Ja jos lakkaan syömästä, päädyn toisten ruoaksi. Me joille ravinnon riittävyys on itsestään selvää emmee tule helposti ajatelleeksi miten ruumiimme ei pysy yllä ilman polttoainetta, ja miten oleellinen osa elämää se on.

Myös mainittu weeceessä käynti on monelle ainakin samalla hengähdystauko ja aikalisä vain itsensä kanssa. Miksei myös pyhempi toimitus, jonka pitäisi olla yhtä inhimillistä kuin muukin ruumiissa eläminen. Häveliäisyys on vain keksittyä. Olenpa kuullut uskovaisten sanovan rukoilevansa vessassa