Enkelit

Symbolien ja vertauskuvien äärellä.
User avatar
Beshiira
Posts: 137
Joined: Wed Jun 15, 2016 11:07 am

Re: Enkelit

Post by Beshiira »

Niin, en toki tarkoittanut että beati-luokan ja kristittyjen pyhimysten välille voi iskeä yhtäläisyysmerkkiä, vaan tarkoitukseni oli todeta yleisellä tasolla että usko "saavuttaneisiin ihmisiin" on aika globaali ilmiö, joka tulee esille hyvin monin eri tavoin, enemmän ja vähemmän taittuneissa muodoissa. Ja se on aina vain jotenkin vinkeää miten okkultismin maailmankuvaa pilkistelee hyvin hienovaraisesti jopa sementoitujen valtauskontojen teologian rakosista; kirkoilla on kokonainen instituutio joka perustuu uskoon ihmisen ja Jumalan välissä olevista auttavista voimista (ja siis osin myös juuri "erityisen pyhistä" ihmisistä) , mutta jos asiaa alkaa tutkia yhtään tarkemmin tai omakohtaisemmin niin hyvin herkästi ollaankin tasapainoilemassa virallisen totuuden ja paheksuttavan harhaopin välillä, eikä kai ole kenellekään aivan selvää milloin tarkalleen tuo raja ylittyy.

Kevyempiin tunnelmiin: tuli mieleeni perinteisemmästä enkelikuvastosta, että jostain syystä en muista että klassiset suojelusenkelikuvaukset olisivat koskaan erityisesti minua puhutelleet, edes lapsena vaikka sellaisia aina toisinaan tuli vastaan. Ehkä siinä on jotain sellaista, että jälleen "täysin hyvänsuopa", äidillinen, kannoillamme kulkeva suojelusenkeli on niin yksinkertaistava ja naiivi esitys, että sellaiseen suhtautuu lapsenakin vähän kuin joulupukkiin tai vastaaviin. "Kaunis satu", muttei paljon muuta. Vaikka toisaalta samalla jokin muu yksinkertaistava ja naiivi esitys voi koskettaa minua kovastikin. Ei toki ole mitenkään hölmöä kategorisesti kokea olevansa kannateltu tai autettu tai ohjattu, ja tällainenkin vire kuulunee hengelliseen elämään aina jossain muodossa. Ja ehkä suojelusenkelin voisi ajatella tämäntyyppisen laajemman ilmiön symbolina. Silti huomaan, että minulla jokin haraa vastaan suojelusenkelikuvauksissa; ehkä vähän yllättävääkin kun miettii miten paljon toisaalta pidän vaikkapa Maria-ikonografiasta.
"Ja kun minun kirkkauteni kulkee ohitse, asetan minä sinut kallion rotkoon ja peitän sinut kädelläni, kunnes olen kulkenut ohi.
Kun minä sitten siirrän pois käteni, näet sinä minun selkäpuoleni; mutta minun kasvojani ei voi kenkään katsoa."
User avatar
Smaragd
Posts: 1120
Joined: Thu Jan 09, 2014 4:27 am

Re: Enkelit

Post by Smaragd »

Beshiira wrote: Wed Jan 19, 2022 12:23 pm Kevyempiin tunnelmiin: tuli mieleeni perinteisemmästä enkelikuvastosta, että jostain syystä en muista että klassiset suojelusenkelikuvaukset olisivat koskaan erityisesti minua puhutelleet, edes lapsena vaikka sellaisia aina toisinaan tuli vastaan. Ehkä siinä on jotain sellaista, että jälleen "täysin hyvänsuopa", äidillinen, kannoillamme kulkeva suojelusenkeli on niin yksinkertaistava ja naiivi esitys, että sellaiseen suhtautuu lapsenakin vähän kuin joulupukkiin tai vastaaviin.
Meillä on ollut ilmeisesti samantyypinen kokemus lapsena. Tästä muistui mieleen joku kerta kun olin isovanhemmillani ja katsoin siellä kehystettyä variaatiota tästä kuvasta. Olikohan mummoni tai joku joka sanoi että jokaisella lapsella on oma suojelusenkelinsä kun ihmettelin kuvan teemaa ja sen tuomaa vaikutelmaa. Muistan että vaikutelma ja idea tästä oli omalla tavallaan kiehtova, mutta samalla jo kenties alle kouluikäisen skeptisyys kolkutteli taustalla. Mielenkiintoista miten jo niin nuorena se idean kiehtovuus herätti tarkkailemaan missä määrin uskomus saattaisi olla totta ja skeptisyys puolestaan oli jo tarttumassa niihin liian naiiveihin ja suorasukaisiin, taikauskoisiin kantoihin, jotka vesittävät idean mahdollisuutta.

Hauskasti suojelusenkelin ajatus sai alle kouluikäisessä lapsuudessani lisätwistin kun tunsin soratiellä kävellessäni käsien tönäisevän minut nurin, ja syytin takanani kävelevää siskoani ja hänen ystäväänsä. He puolestaan syyttivät enkeleitä. En voinut kuin uskoa tämän kun en ymmärtänyt miksi hyvätapaiset tytöt tekisivät niin ilman ilmeistä syytä. Kenties pikkuveljen läsnäolo häiritsi tyttöjenjuttuja, mutta sen jälkeen mietin että jo on ilkikurisia tummasävyisiä nuo pahuksen enkelit. 🤭
"Would to God that all the Lord's people were Prophets”, Numbers 11:29 as echoed by William Blake
Istar
Posts: 45
Joined: Mon Nov 18, 2013 3:08 pm

Re: Enkelit

Post by Istar »

Kirjoitan nyt omien kokemusten perusteella enkeleistä ym. henkiolennoista. Koen luonnolliseksi tavaksi olla yhteydessä henkiolentoihin ja harjoitan henkisyyttäni kommunikoimalla niiden kanssa melko usein ja monin tavoin. Koska useimmiten näen (sisäisin silmin) henkiolennon ulkomuodon ja tunnen tietoisuuden/energian sekä mahdollisten tunteiden laadun, saan tiedon siitä, minkälainen henki on kyseessä. Enkelit näen korkeina, Jumalan kanssa yhteydessä toimivina valo-olentoina. Enkelien tietoisuus on puhdasta, kirkasta ja totuudellista. Enkelit ovat kuitenkin yksilöllisiä ja läheisyys korkeimpaan tietoisuuteen vaihtelee ja sen mukaan edellä mainitut ominaisuudet. Langenneen enkelin olemus on sen sijaan monitahoisempi. Demonit ovat tietoisuudeltaan epäpuhtaampia ja tuovat esiin ihmisen piilossa olevat vaikuttimet sekä alemmat persoonallisuuden piirteet. Demonit ovat energialtaan epästabiileja ja luonteeltaan usein epäluotettavia.

Henkiolentojen tunnistaminen tuottaa minulle vaikeuksia esim. tilanteessa, jossa henki ei näyttäydy visuaalisena. Unien välitilan kautta olen kohdannut entiteettejä, joiden laadusta en ole ollut kovinkaan varma. Se mikä tekee tunnistamisesta erityisen vaikeaa ovat oman persoonan varjopuolet, jotka koen myös ajoittain ulkopuolisina vaikuttajina. Mieleni on kokenut hyödylliseksi työstää alitajuntaan piiloutuneita asioita persoonallisina minuuden osina. Omien varjojen kanssa työskentely on haastavaa, mutta hyvin palkitsevaa. Kokemukseni mukaan varjojen negatiiviset vaikutukset vapautuvat ainoastaan kun omiin kielteisiksi koettuihin puoliin suhtautuu hyväksyvästi ja rakkaudella.

Näitä ajatuksia heräsi tällä hetkellä enkeleistä ja muista henkiolennoista. Omat kokemukset ja tulkinnat ovat vuosien varrella vaihdelleet ja kehittyvät edelleen. En tee suurtakaan eroa sisäisen ja ulkoisen maailman välillä, enkä pyri määrittelemään tarkasti ovatko henkiolennot objektiivisesti tosia tai ulkopuolella olevia. Koen, että henkiolennon kanssa kommunikoidessa totuudellisuuden kyseenalaistaminen estäisi kokemuksen toteutumisen. Vaikutukset, jotka seuraavat työskentelystä, ovat merkittävimmät kriteerit työskentelytavalleni.
Locked